Quantcast
Channel: talvi – Optimismia ja energiaa
Viewing all 16 articles
Browse latest View live

Talven ihmemaa ja lapsen valinta

0
0
violetti2
Oi voi, siis katsokaa näitä kuvia! Tai lähinnä tuota maisemaa. Ja sitten kurkatkaa ikkunasta ulos (tai itse asiassa, älkää kurkatko!). Lumi tuli, lumi suli ja muutaman päivän ajan meillä oli upea talven ihmemaa. Vaikka kuinka päättäisi, ettei pimeys ja lumettomuus vaikuta mielialaan, niin kyllä oma olo oli ihan erilainen lumen tultua. Hymyilytti, oli jouluinen olo ja lapsen ilo lumesta oli käsin kosketeltavaa! Voi tulethan pian takaisin? 

Nämä kuvat otettiin sunnuntaisella Tallipihan reissullamme, jonne lähdimme lapsen kanssa kaksin, mutta mies liittyi seuraamme myöhemmin ja joutui kuvaushommiin. Viime perjantainahan vietettiin lapsen oikeuksien päivää ja samalla myös ”Anna lapsesi pukea sinut”-päivää. Ajattelin, että 2,5-vuotias on liian pieni hommaan, enkä kysynyt hänen mielipidettään asuuni perjantaina. Sunnuntaina minulla oli vahva visio mustasta mekosta, kunnes vieressä ollut tyttäreni pyysi, että laittaisin tämän violetin mekon ja hienon ”tyyppi”-korun sen kanssa. Katselin iänikuista mekkoa hetken ja mietin, että miksi se on ollutkin niin kauan kaapin täytteenä, laitetaan päälle sitten! Lapsi oli tyytyväinen ja minäkin viihdyin mekossa ”tyyppi” kaulassa hyvin. Mies toi aikanaan 30-vuotislahjaksi työreissultaan tuon pienen glitterityypin. Taisin taas aliarvioida tyttäreni, en voi käsittää kuinka nopeasti pienet kasvavat!

 
 

Puhukoot kuvat puolestaan, itselleni tulee ainakin jotenkin valoisa mieli lumikuvista, toivottavasti teillekin! Katselin alkuviikosta kaihoisasti lumista maisemaa ja toivoin, että lumikuvia olisi tallentunut enemmänkin varastoon, mutta kuvaajaa ei päiväaikaan ollut saatavilla. Onneksi sentäs edellisen postauksen Rento-kuviin sain lunta mukaan. Kuinka säälittävä näky olikaan porkkana keskellä nurmikkoa eilen, viikonloppuna rakennetusta Olafista oli tasan nenä jäljellä. Snif.

mekko Benetton/ neule Vila/ kaulakoru Swarovski/ laukku Liu Jo/ kengät Prahasta
 
Hypätäkseni aiheesta ihan toiseen onko itsellesi ollut harmia postin lakosta? Meillä se jätti tuomatta tilaamani joulukortit ja blogiarvonnat jumittavat, saas nähdä kuinka se vaikuttaa suunnittelemaani joulukalenteriin ja tavaran liikkumiseen ensi kuussa! Nämä nyt ovat tällaisia vähäpätöisiä ongelmia, mutta harmittaa pienyrittäjien puolesta, joiden joululähetykset tökkivät tällä hetkellä ja pahasti. Ja tiedättekö, ehkä tämä kertoo kotiäidin päivien tyhjyydestä, koska postienhaku on minulle oikeasti päivän kohokohta ja jännitän aina, onko siellä jotain kivaa. Hih. Jännittääkö kukaan päivittäin postejaan? :D Nähtäväksi jää, miten saan joulukalenterin pyörimään, pysykää kuulolla!
 
Mutta mikä fiilis itsellesi tuli kuvista ja asusta? Eikö valkoinen maa piristäkin mieltä?
 
Iloista perjantaita kaikille pimeydestä huolimatta!

Pikkutyttöjen unelma: Frozen-jäälyhty

0
0
lyhty1
Mitäpä tähän nyt sanoisi. Tuntuu niin laimealta sanoa kiitos, mutta kiittää haluan niistä lukuisista viesteistä, jotka jätitte edelliseen postaukseen. Erityisesti mieltäni lämmitti se viestien määrä: yhtä ilkeilijää kohden noin monta positiviista viestiä. Minua yllätti kuinka valtava määrä klikkauksia tuli ja kuinka monta teitä siellä ruudun takana onkaan. Jos voisin, kävisin jokaista halaamassa henkilökohtaisesti. Tunsin oloni välillä jo ihan hölmöksi, että suutuin ja ärsyynnyin niin totaalisesti yhdestä viestistä, mutta kiitän teitä kovasti positiivisten viestien tulvasta. <3 Kiitän sinua ystävä, joka kerroit facebookin kautta, että blogini on paras ja sinua, joka sanoit että muita et luekaan. Vaikkei tarkoitus ollut ruinata mitään päähäntaputtelua, on positiivisten sanojen voima uskomaton. Miksei voi takertua niihin jonkun satunnaisen ikävän kommentin sijaan? Ihmisen mieli on välillä nurinkurinen.

Lisäksi haluaisin nostaa vielä esille asian, josta kirjoitin jo edellisessä postauksessa: lapsi ja odotus on siunaus ja jokainen, joka saa sen kokea on etuoikeutettu. Vaikka se vaatii fyysisesti ja henkisesti paljon, niin silti kiitän onneani joka ilta. Kun Indiedaysin etusivulle oli nostettu edellinen postaukseni, oli siihen kylkeen laitettu pari lausetta postauksestani ja hieman muutettu lausetta. Pieni juttu, mutta noilla kahdella lauseella oli saatu koko odotus kuulostamaan negatiiviselta, vaikka ihan rehellisesti tunnen olevani etuoikeutettu. Ajattelin jo, että tänne sataa lisää pas**a tuon takia, sillä en todellakaan pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä tai halua vain valittaa asiasta. Tilaa väärinymmärryksille kyllä piisaa, varsinkin kun tekstistä irrottaa pari lausetta. Huoh, alkaa tosissaan tuntua siltä, että kaivan verta nenästäni sanoin niin tai näin. Onneksi Indiedaysilta korjasivat lauseen heti alkuperäisen kaltaiseksi kun pyysin, kiitos siitä. 

Mutta nyt vihdoin eteenpäin raskausasiasta suin päin jäälyhtyjä! Kovimmat paukkupakkaset ovat ohi ja nyt nautitaan sitten lumimyräkästä. Huh, talvea toivoo ja sitten menee hampaat jäässä pihalla toivoen, että olisi jo kesä. Itse kyllä nautin valkoisesta maasta ja sen tuomasta valosta, ainoa mitä on ikävä on toppahousut. Viimalla ja pakkasella olisi ihan kiva omistaa toppahousut, jotka mahtuvat päälle.

Me käytimme viimeiset kovemmat pakkaset hyväksi testaten Frozen-jäälyhtyjä, joita alkoi vilistä blogeissa ja Instagrammissa pakkasten myötä. Koska kyseisiä puuha- ja värityskirjoja on kertynyt aika läjä ja päällekkäisyyksiäkin on jo tullut, me uhrasimme näihin pari puuhakirjan sivua tyttären luvalla (heh, itse asiassa hän innostui vähän liikaakin kirjan repimisestä…). Toinen vaihtoehto olisi tulostaa kuvia netistä tai alkaa vaikka itse taiteilemaan!

Koska kyseessä ovat harjoitusversiot ja ensimmäiset jäälyhdyt mitä olemme miehen kanssa tehneet 15 vuoden aikana, eivät nämä ole ihan priimaa. Saatte kuitenkin ideasta kiinni!

Tuloste/paperi kannattaa teipata kiinni ämpärin reunaan, sillä ilman teippiä se lähti liikkeelle ja vähän repeili. Ämpäriin vesi (ei kannata täyttää ihan piripintaan) ja pihalle. -15 asteen pakkasessa omat lyhtymme olivat kellon ympäri tämän jääpaksuuden saavuttamiseksi.

Koska tuuli on tällä hetkellä kova, niin kannellinen hautakynttilä oli ihan käypä ratkaisu valoksi, tosin eihän tuo kannellinen niin kaunis ole kuin kynttilä ilman kantta. Mutta kannattaa kokeilla kaikkea, kokeilin jopa pattereilla toimivia valopalloja, mutta epäilin pattereiden pakkaskestävyyttä.

Näistä saisi kivat teemalyhdyt talvisynttäreille kuvia vaihdellen, pikkuneitiä tuntuivat kovasti ilahduttavan näinkin. 

Oletko törmännyt jo Frozen-lyhtyihin tai tehnyt jäälyhtyjä? Kiitos vielä kaikki kommentoijat ja leppoisaa keskiviikkoa! <3

Kaunein tausta minkä tiedän

0
0
isänpäivä1

Isänpäiväasussani ei todellakaan ollut mitään ihmeellistä. Olin ollut metsässä lapseni kanssa pipo päässä, en taas(kaan) ehtinyt paljon hiuksia laittamaan ja koska olimme mummilassa perheen kesken koko päivän, hengailin farkuissa ja collegessa. Josko ensi viikonloppuna ehtisin panostaa vähän enemmän vaatteisiin, varsinkin nyt piipahdeltuani by EmKan synttäreillä…! Mutta kuvat oli pakko päästä ottamaan, sillä en ihan oikeasti tiedä paljon kauniimpaa näkyä kuin nuo valkoiset puut. Jyväskylässä oli ihan täysi talvi päällä, pakkasta -8 astetta ja puut upeassa huurteessa. Kun palasimme Tampereelle, oli vastassa taas lumettomat harmaat puut. Siispä pakkasta uhmaten suuntasimme kuvaamaan ihan tavallista asua, jotta tuo upea tausta saatiin kuviin. Toisaalta näin minä menen monet viikot perhekerhoissa ja kaupungilla, joten ainakin hyvin realistinen tämä asu on. Kävin minä tässä asussa leffassakin. Samassa teatterissa kaksin miehen kanssa kuin 15,5 vuotta sitten. Aika suloista oli miettiä kuinka paljon jännitti silloin. Nyt vähän vähemmän. ;)

isänpäivä1isänpäivä5 isänpäivä4

Tämän maiseman myötä aloin myös tosissani höpöttämään joulusta. Ihan vain höpöttämään. Voi kuinka toivoisin valkoista joulua, jolloin saisi lähteä päiväaikaan pulkkailemaan ja seurata lasten riemua lumessa. Mies hommasi meille pulkan tällä viikolla ja se aiheutti kyllä onnellista hihkumista, kun vedin esikoista kerhoon siinä. Edelläni pukkasin tuplissa nukkuvaa vauvaa, perässäni vedin kerholaista ja sohjohanki pisti täysillä vastaan. Huh, tuli muuten hiki heti aamusta!

isänpäivä3isänpäivä2

Jouluun liittyen, hakusessa on lapsen joulukalenteri. Ei mikään tunnu kivalta. Suklaakalenterit ovat poissa laskuista, pikkukrääsää en halua yhtään enempää vauvakotiin, mikä olisi kiva? Viime vuonna hommasimme muovailuvahakalenterin, joka oli ihan kiva, mutta ei sellaista nyt toistamiseen viitsi. Kalenterivinkkejä kehiin! Mies halusi piristää sairasteluviikkoamme ja käydessään lääkärissä toi minulle Bodyshopin kalenterin. Oma äitini näki sen ja tilasi heti oman. Minulla ja mummilla on kalenterit, mutta lapsella ei. Veikkauksen kalenteri minulla on ollut joka vuodesta 1990-luvulta asti ja Aamulehtikin toimitti jo oman kalenterinsa.

isänpäivä6

housut CUBUS/ paita H&M/ huivi KAPPAHL/ takki DIDRIKSONS/ kello TOMMY HILFIGER

Siis heitelkää kalenterivinkkejä kehiin! Kuka viihtyy tällaisissa perusasuissa, farkut ja collari-seteissä? Tai rakastui myös noihin valkoisiin puihin?

Mukavaa torstaita, nyt täytyykin kaivella kumpparit taas kehiin. Buu!

Lomailua ja arvontavoittajat

0
0
marks2

Täällä lomailu jatkuu ja blogi päivittyy vähän miten sattuu, kun arkirytmi puuttuu. Sain kuitenkin eilen aikaiseksi laskea viimeisen joulukalenteriarvonnan arvat, niitä oli yhteensä 311 kappaletta (wau, mahtavaa miten innokkaasti osallistuitte!). Arpaonni suosi nimimerkkejä LauraKoo sekä tiiti66 tällä kertaa. Kiitos kaikille osallistujille! Tänään suljen Benettonin arvonnan, eli jos olet osallistunut siihen kurki sähköpostiasi, viesti saattaa kolahtaa sinne!

marks2 marks3

Tämä asu on aika peruskauraa parin viikon takaa, mutta ihanan mukavaa peruskauraa. Neule, farkut ja lempparikorvikset, niistä on arjessa hyvin toimiva asu tehty. Tykkään myös neuleen trumpettihenkisistä hihoista, jotka eivät ihan täydellisesti kuvissa kyllä näy. Lisäksi tukka oli edes jollain tapaa hyvin, kun olin edellisenä päivänä käynyt kampaajalla sen päivittämässä. Samalla vein luottokampaajalleni joulukortin, jossa tyttäret poseeraavat sekä glögipullon, hän oli kyllä ihanan ilahtunut joulumuistamisesta.

marks4 Marks1

farkut CUBUS/ paita MARKS&SPENCER/ kengät SOWHAT/ takki H&M/ korvikset UHANA DESIGN

Kyllä on ollut ihanaa, kun koko ajan on ollut seuraa miehestä äitiin ja ystävistä veljeen, mutta matkalaukkuelämä on välillä uuvuttavaakin ja jumppia alkaa olla kova ikävä. Josko huomenna pääsee taas jumppailemaan! Mieheni innosti minut joulunaikaan juoksulenkille, en harrasta ikinä juoksemista, mutta olipa kivaa päästä kaksin juoksemaan! Nyt suuntaamme kohti rakasta ystäväperhettä ja prinsessaleikkejä, hyvää tiistain jatkoa kaikille!

Jatkuuko siellä lomailu? Mitä tykkäät asusta?

Toteutunut haave: huskysafari

0
0
vuokatti+husky

Huskysafari on ollut haaveenani jo pitkään, mutta painunut mielessä taka-alalle, kun olen ajatellut, ettei Lappiin tule lähdettyä. Viimeistään Gugguun mainosvideo sai huokailemaan ajatuksesta, että pääsisi itse reen kyytiin noissa maisemissa! Innoistukseni olikin suuri, kun äkkäsin että Vuokatissakin pääsee kirmaamaan huskyjen vetämänä, sinne menemme ehdottomasti! Huskytarha sijaitsi muutamien kilometrien päästä majoituksesta, joten sen sai helposti yhdistettyä lomaan. Perheeni oli vähän ihmeissään, kun ilmoitin että varasin meille Vuokatti safarisin kautta kyydin koirien kanssa, varsinkin esikoinen kyseli moneen otteeseen mihin oikein menemme? Koirarekeen? Juuri sinne höyrysin, nyt mennään! Kun tiistaiaamuna suuntasimme kohti koirarekeä, onnistuimme sitten vielä kävelemään väärään paikkaan ja meidät ystävällisesti noudettiin sieltä autolla huskytarhalle omistaja Kimmon toimesta. Siinä höyrytessäni en sitten edes osoitetta tarkistanut! Onneksi pääsimme paikalle ettei tarvinnut koko hommaa perua.

vuokatti+husky

Huskytarhalla meitä odotti kuusi koiraa valjastettuna reen eteen ja ne hyppivät ja pomppivat innosta. Paikanpäältä saa myös ulkoiluvarusteita kengistä villasukkiin ja haalariin, jos on varustautunut kevyemmin.

Innostushaukku täytti tienoon ja me kuuntelimme toisen omistajan, Päivin, ohjeita sekä esikoisen että koirien kärttäessä joko joko joko mennään! Täytyy sanoa, että minä vähän nielaisin, kun kuuntelin ohjeita. Kolme perheestä istuisi siis reessä ja yksi ajaa koiria. Hänen tehtävänsä on siis seistä siellä takana. Jos irrottaa ja kuski häviää, koirat jatkavat sitten matkaa. Kai se reki on mahdollista kipatakin. Apua, onkohan koirien ajaminen vaikeaa? Jännitin pärjäämmekö me!

vuokattihusky husky

Me olimme valinneet Nupun ja Nallon kierroksen ohjelmaksemme, jossa ajetaan pienempää lenkkiä useaan kertaan. Emme uskaltaneet kahden näin pienen kanssa lähteä pidemmälle lenkille, vaikka Päivi kyllä sanoi hyvin pientenkin pärjäävän safareilla esim. makuupusseissa. Tällä pienemmällä kierroksella voi lopettaa heti kun siltä tuntuu, joten jos on esimerkiksi paljon pakkasta, on se pienille hyvä vaihtoehto. Kierros riitti meille kyllä hyvin ja saimme tuntumaa hommasta.

Kaksi ensimmäistä kierrosta Päivi ajoi ja näytti, miten homma toimii. Reen lähtiessä ensimmäistä kertaa liikkeelle esikoisen riemunkiljaisu sai hymyn korviin, hän ei varmasti voinut käsittää miten kovaa reki lähtee. Koirissa on hurja voima! Parin kiekan jälkeen saimme mennä ihan omana perheenä, mikä oli oikeastaan ihanaa, silloin voi aina höpötellä mitä sattuu (ja ottaa parit selfiet nolostelematta ;)). Arvaatte varmaan, kuka pääsi puikkoihin ekana? Kyllä, miehen minä sinne laitoin. Kun sanoin ääneen ”mitäköhän tästä tulee, ethän vain kaada meitä?” totesi tytär, että älä äiti jännitä, kyllä isi osaa ajaa. Hih, niin osasikin ja saimme liitää läpi lumisen metsän yhdessä.

huskyretki huskyvuokatti husky+loma

Muutaman kiekan jälkeen vaihdoimme kuskia. Arastelin nousta puikkoihin ja ottaa jarruvastuun, mutta onneksi kokeilin, olihan se aika huikeaa. Voi olla, että minun ajamillani kierroksilla oli hitaampi aika kuin miehen, sen verran jännitti ja painelin jarrua.

huskyajelu husky+vuokatti

Millaista se sitten oli? No ihan huikean kivaa. Koirien into, vauhti ja voima ovat hämmästyttäviä ja oli aivan mahtavaa päästä yhdessä perheenä liitämään läpi metsän. Siinä on jotain satumaista. Vähän harmitti, ettemme varanneet pidempää retkeä, mutta toisaalta kymppikuisen alkaessa nurisemaan paikallaanoloa totesimme, että ehkä parempi näin. Olisi upeaa istua pidempään kyydissä talvisia maisemia ihaillen ja syödä vaikka retkieväät matkalla.

vuokattisafaris

En tiedä monta kierrosta lopulta teimme, kunnes esikoisen oli pakko päästä pullalle, josta oli puhuttu etukäteen. Vielä ennen sisätiloihin siirtymistä kävimme kiertämässä koiratarhan ja tutustumassa kaikkiin koiriin, yhteensä tarhalla on 76 koiraa. Meidän retkeä vetämässä olivat Fox, Frodo, Lucas, Rekku, Frida sekä Caesar. Oli hauskaa kuulla miten eriluonteisia koirat ovat, kuka on kenenkin äiti, veli tai mummo (menin jo näissä sekaisin) ja millaisia kilpailuja huskyilla järjestetään. Kimmo ja Päivi ovat pyörittäneet tarhaa vuodesta 2004 asti, joten eläkeläiskoiriakin oli jo joukossa.

huskysafari

Kyllä muuten maistuikin tee takkatulen ääressä hyvälle! Yksi haave oli toteutunut ja kipinä päästä uudelleen ja pidemmälle jäi! Kiitämme kovasti Kimmoa ja Päiviä vieraanvaraisuudesta. Tästä kokemuksesta puhutaan meillä varmasti vielä pitkään!

Onko muilla kokemuksia tai haaveita liittyen huskyretkiin?

*yhteistyössä Vuokatti Safaris

Tasan kaksi vuotta pysäyttävästä päivästä.

0
0

Minä ajattelin kuulkaa, että tulen aivan täynnä tarmoa kotiin lomalta. Kyllä itse asiassa jollain tapaa olinkin ihan täynnä energiaa ja hyvää mieltä, mutta maanantaina huomasin, että kolme rinnepäivää, kuusi hiihtopäivää, kuusi uintipäivää, pulkkamäet, jumpat ja safarit painoivat kropassa. Purin vielä vauhdilla kaikki laukut ja pesin pyykit, tiistaina urakoin viikon sähköpostit pois ja osallistuin skype-keskusteluun ja samalla yritin napata taas kiinni siitä ajatuksesta, että olen arkisin yksin. Se vaatii vähän totuttelua.

On siis ollut hullu hoppu ja pari päivää ihan jäätävä väsymys, unettomuuskin hiipii aina mukaan kuvioon, kun tunnen, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Kyllä siitä toisesta aikuisesta on ihan järjetön apu arjessa, sen huomaa kun jää yksin. Lomalla kuviosta tippuu vielä pyykinpesut ja siivoilut, eli kaikki aika käytetään ulkoiluun, touhuun ja yhdessäoloon. Olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin lomalta palaaja, mieli laahaa vielä muualla ensimmäisen viikon ja haikeus on kova!

desigual+neuletakki+vuokatti desigual+knitweardesigual+knitwear+secondhand

Mutta. Sitten kolikon toinen kääntöpuoli. Minä rakastan touhuta ja puuhata lasten kanssa. Ja olen onnellinen kun jaksan ja pystyn. Tämä päivämäärä on nimittäin piirtynyt lähtemättömästi mieleeni kahden vuoden takaisten tapahtumien vuoksi. Niille, jotka eivät muista tai eivät olleet tuolloin vielä matkassa, kerron tiivistelmän.

Menin sairaalaan näytille verenvuodon takia raskausviikolla 33. En ollut enää hirveän huolissani, sillä tuo vaiva oli ollut mukana lähes koko odotuksen. Viikonloppuna olimme käyneet Disney on Ice-showssa ja matka oli ollut tuskainen, autossa istuminen teki sen, että maha oli kivikova koko ajan. No, sen jälkeen olo helpotti ja unohdin asian.

Tuolla sairaalakäynnillä lääkäri totesi tylysti, että tämä vauva on syntymässä, ei saa syntyä. Sinä menet suoraan osastolle ja saamaan kortisonipiikkejä, etkä saa liikkua. Järkytyin ihan hirveästi, itkin valtoimenaan paniikissa ja mies, joka odotti työpäivän kesken lounastunnilla sairaalan kahviossa esikoisen kanssa, viestitteli, että mikä tilanne. En muista tuosta hetkestä mitään. Seisoin käytävässä joku lappu kädessä, minua saatettiin osastolle, ehkä soitin (?) miehelle hysteerisen puhelun ja kerroin tilanteen. En edes muista, miten ratkaisimme sen päivän, sillä esikoinen oli kotihoidossa ja miehen oli tarkoitus palata töihin. Päässäni risteili kaiken maailman kauhukuvat ja sairaalassa olo oli hirveää.

Siitä alkoi päivä kerrallaan eläminen, täysi makaaminen, päivä kerrallaan sen keksiminen, kuka hoitaa esikoista. En pystynyt nukkumaan sairaalassa, minuun pistettiin jos jonkinmoista ainetta, kortisoni aiheutti ihan hirveät sivuoireet ja vähän väliä joku tuli ottamaan supistuskäyrää ja hoki ”oi voi voi, nämä ovat ihan synnytyssupistuksia, ei saisi olla”. Itkin silmät päästäni kuuden opiskelijan keskellä, joiden tutkimuskohde olin ja kuuntelin, kun lääkäri selitti, että tämä vauva voi syntyä milloin vain. Opiskelijat katselivat muualle ja vaikuttivat vaivaantuneilta, minä tunsin itseni esineeksi. Teki mieli kirkua.

Kun eräänä yönä itkin ääneen käytävässä, tuli toinen äiti luokseni ja kertoi olleensa jo viikkoja osastolla ja ymmärsi kuinka hirveää siellä olo on. Hän oli päässyt viikolle 32 ja toivoimme yhdessä viikkoja lisää. Kun tapasin hänet seuraavana päivänä, hän voipuneena ilmoitti, että vauva oli pitänyt leikata vain tunti keskustelumme jälkeen ulos. Toivoin parasta hänelle ja vauvalle. Yhdessä huoneessa oli äiti, jonka vauva syntyi viikolla 24. Tuo osasto oli jotenkin niin täynnä toivoa, epätoivoa, surua ja äitejä, jotka kulkivat surullisena käytävällä, että ajattelin kahdeksassa päivässä tulevani hulluksi.

desigual+pieces+vuokatti desigual+vuokatti
farkut LINDEX/ toppi NEO NOIR/ neuletakki DESIGUAL (second hand)/ kengät MUSTANG/ pipo PIECES

No, te tiedätte miten meidän tarinassa kävi. Päivä kerrallaan nitkutimme, oloni oli aivan hirveä ja tuntui monta viikkoa siltä, että hän syntyisi. Lopulta homma käynnistettiin viikolla 39 ja neiti lensi hetkessä pihalle. Itkin helpotusta, onnea ja kaikkea mahdollista.

Siksipä kiireen keskellä yritän muistaa aina raivata tilaa syliajalle, halauksille ja yhdessäololle. Sitä viime viikkomme oli täynnä. Tämä päivämäärä kaksi vuotta sitten pysäytti oman touhuamiseni niin rajusti ja pisti arvoja uuteen järjestykseen, etten sitä unohda. Olkoon kiire, se on ihanaa että saamme touhuta ja saamme touhuta yhdessä. Ja aina välillä pysähdytään. Yhtään aamuakaan en suostu ilman aamuhalia aloittamaan.

Halaan siis kuopusta tänään erikoisen lujaa. Niin kuin tuota toistakin. Hitsi että pienellä pitää olla kiire oppia kaikki aikaisin, mahassakaan ei meinannut malttaa.

Toivon oikein onnellista ja halauksia täynnä olevaa torstaita sinulle! Nämä lumikuvat muistuttavat ihanasta lomaviikosta yhdessä ja asu on sitä, mitä oli koko viikon – tukkaa en laittanut kertaakaan, pipo oli päässä jatkuvasti ja yleensä farkkujenkin tilalla toppahousut. Pyllyssä aina vähän lunta!

Mitä mielipiteitä asusta? Ovatko omat odotuksesi sujuneet hyvin? Oletko joutunut pelkäämään? 

P.S. KIITOS ihanista kommenteistanne blogisynttäripostaukseen! Arpaonni suosi tällä kertaa KIRSIÄ, voittajalle laitettu sähköpostia!

14 ja 17 vuotta taukoa – mitä sitten tapahtui?

0
0

Niin, sen kun tietäisi. Mutta niin kävi, että kiitos Vuokatin loman ja Wernerin laskettelukoulun, meidän perhe on tällä hetkellä hyvin hurahtanut talviurheilujuttuihin. Ensin motivaattorina toimi se, että käydään kokeilemassa ennen laskettelukoulua onko lapsella yhtään intoa. Oli ja laskettelukoulu oli todella hyvä ja into jäi. Sitten äiti innostui kaivamaan lautansa esiin ja harjoittelemaan taitojaan yli 14 vuoden lautailutauon jälkeen, Vuokatinrinteiden mattohissit auttoivat voittamaan kammon. Hissitouhu on tauon jälkeen melkein pahempaa kuin alastulo, mutta mattohississä seistiin lauta kainalossa – voiko helpompaa olla! Tosin oma laskemiseni oli lastenrinteitä ja hiljaista vauhtia, mutta sain kuitenkin tultua alas. Miehen lautailu olikin sitten aika paljon sujuvampaa.

vuokatti+lumilauta+vuokatinrinteet vuokatti+lumilauta+vuokatinrinne

Mutta sitten. Mikä meidät yllätti täysin, oli 1 v 10kk vanha taapero. Hän karjui vuokraamossa siskonsa lähtiessä laskettelukouluun, että missä minun sukset, missä minun kypärä! Huviksemme kysyimme, kuinka pientä monoa löytyy ja pienin oli koossa 24. Ei olisi tullut mieleenkään viedä pientä rinteeseen, mutta kun hän vaatimalla vaati. Niinpä siskon toisena laskettelupäivänä me veimme alle kaksivuotiaan suksille, mattohissillä ylös ja isänsä mietti, miten sen ikäisen kanssa tullaan alas. Eipä tarvinnut miettiä, sillä hän halusi tulla itse. Käänsi suksensa kuin luontaisesti lopussa auraan ja tuli yksinään alas. Olin totaalisen hämmästynyt. Se tyytyväinen ilme, mikä naamalla oli kun sai sukset ja huuto ”uudestaan”. Olimme ajatelleet lyhyttä könyämistä, sen sijaan taapero laski innoissaan lähes koko tunnin, minkä kamat olivat vuokralla. En edelleenkään pysty tätä hämmästelemättä kertomaan, olimme niin äimänä tästä itsenäisestä laskemisesta.

vuokatti+laskettelu+vuokatinrinteet vuokatti+taapero+laskettelu vuokatti+vuokatinrinteet+lapset

Joten siinä missä Vuokatinrinteiden testaus jäi viime vuonna yhteen parituntiseen, minkä mies oli yksin rinteessä, tänä vuonna viikossa ehti olla neljä rinnepäivää ja me kaikki tulimme alas. Viimeisellä kerralla pakkasta oli 16 astetta, joten vuorottelimme sen kanssa, kuka oli Hupilassa eli lastenleikkipaikassa rinteen alla. Siellä taapero viihtyi, kun keli meni vähän liian rapeaksi hälle. Hissilippu oli kivasti hinnoiteltu, muutaman helpon rinteen lipun sai 10 eurolla koko päiväksi ja lapset eivät tarvinneet lippua. Nämä rinteet piisasivat meille hyvin!

Viikko 5 on myös ihanteellinen loma-aika ”ruuhkien” puolesta, näette kuvistakin kuinka paljon niitä oli. Tilaa harjoitella ja laskea oli vaikka muille jakaa, enkä lakannut ihastelemasta rinteiden upeaa kuntoa ja rauhaa rinteessä. Hississä olin lähes aina yksin. Matkaa rinteille Katinkullan majoituksesta oli pari kilometriä, joten oli helppo piipahtaa vaikka se tuntikin rinteessä.

No, jos lautailusta oli 14 vuotta aikaa, niin mistä sitten 17 vuotta? Hiihtämisestä! Minä hiihdin aikoinaan ihan hirveästi, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sitten tuli vain stoppi. Muutto, työt, ulkomailla asuminen, aina joku syy. Lopulta ei ollut suksia. Esikoinen on tänä talvena innostunut hiihdosta tosissaan ja laskettelukoulun myötä myös hiihtomäet luonnistuivat hyvin. Arvaatte, mitä taapero sanoi kun näki siskonsa hiihtävän? MISSÄ MINUN SUKSET kuului taas. Hän sain jalkaansa kenkäsukset ja ensimmäisenä hiihtopäivänään Vuokatissa hiihti vaikka kuinka pitkään. Katinkullan lomalla oli ihanaa juuri se, että ladut lähtivät ovelta, ei tarvinnut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä. Reitit olivat upeassa kunnossa (monesti olen kärsinyt alamäessä rikki olevista laduista, mutta tuolla ei ollut koskaan sitä) ja reitit kylpylän lähellä tasaisia, joten lapset pärjäsivät hyvin.

vuokatti+hiihto+katinkulta+ladut vuokatti+hiihto+katinkulta vuokatti+taapero+hiihto vuokatti+katinkulta+latu vuokatti+hiihtoladut+katinkulta vuokatti+hiihtäjä

Lasten myötä siis minä lainasin äidiltäni sukset ja ajattelin kokeilla vähän hiihtoa. Kävi sitten niin, että hiihdin jokaisena lomapäivänä. Koska sukset olivat minulle vääränkokoiset, jouduin hiihtämään hartiavoimin ja kädet täristen, sillä ne menivät lähinnä taaksepäin. Mutta hiihdin silti. Kelit ja upeat ladut kutsuivat puoleensa niin. Lopulta innostuimme niin, että laitoimme lapset pariksi tunniksi Katinkullassa olevaan maksulliseen lastenmaailmaan ja lähdimme miehen kanssa kaksin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli iltapäivä, pakkasta 15 astetta, maisema oli hurjan kaunis ja me hiihdimme ekaa kertaa yhdessä. Ihana iltapäivä!

vuokatti+hiihto vuokatti+hiihtokuva

Mihin tämä kaikki sitten johti? Siihen, että tänään, laskiaissunnuntaina, olemme lähdössä päiväksi rinteeseen ja hiihtämään. Eilen oli suksitestaus Kaupissa ja minä kokeilin oikeankokoisia suksia – nauratti, kun huomasin miten dramaattinen ero on, kun sukset ovat oikeanlaiset. Päädyin siis suoraan XXL:n hankkimaan Fischerin karvasukset ja tänään toivottavasti niillä hiihtelen, ehkä tulen rinteestä välillä laudalla.

Kiitos siis lasten, mekin pääsimme taas takaisin näiden talviurheilulajien pariin. Kiitos osaksi Vuokatinloman ja mahtavien olosuhteiden, kiitos sen, että Tampereellakin on ollut näin upea talvi. Minä olen aivan into piukeana näistä lajeista, vuonna 1995 ostettu lauta pelittää mainiosti ja suksikaupoilla olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Tästä tekstistä tuli ihan huikean pitkä, mutta toivon, että saitte siitä inspiraatiota. Hiihto on aikamoinen välinelaji, mutta huomasin, että vaikka suksi lipsui sataan suuntaan, maisemat ja hyvät ladut sekä into veivät niin mukanaan, että hiihdin siitä huolimatta.

Nyt otetaan kaikki irti lopputalvesta, eikö? Innostaako itseäsi rinnelajit tai hiihto? Suosittelen lämpimästi elvyttämään harrastuksia, jos edelliskerroista on aikaa. Kyllä sitä vielä osaa!

Talvista laskiaissunnuntaita kaikille, pitäkää kivaa!

Niihama – talviparatiisi lähellä palveluita

0
0

Minä olen kyllä ihan vakuuttunut siitä, että alan joksikin puunhalaajaksi. En siis rehellisesti sanottuna ole ikinä tykännyt näin paljon ulkoilusta, kuin tänä talvena! Juokseminen, pulkkailu, hiihtäminen, lautailu, kaikki on ollut vain niin ihanaa ja pihalla voisi olla loputtomiin. No, osatekijänä varmasti sekin, että talvikelit ovat olleet täydellisemmät kuin pitkiin aikoihin, toisena tekijänä ”syytän” ikää ja lapsia. Sitä arvostaa ihan eri asioita kuin ennen!

Yksi talvihelmi kivenheiton päässä keskustan palveluista on Niihama, jota jossain postauksessa sivusinkin viime talvena. Toissapäivänä hiihdimme Niihaman majan ohi miehen kanssa ja siellä soi musiikki, lyhdyt paloivat pimeässä ja lenkkisauna lämpesi. Voi mikä fiilis! Olisin varmaan jäänyt siltä istumalta saunomaan, jos torstai ei olisi miesten saunavuoro, tiistai-iltana on sitten naisten sauna. Avantoonkin pääsee rohkeimmat piipahtamaan!

niihamanmaja1 niihamanmaja+sauna niihamanmaja+pulkkamäki niihamanmaja+potkukelkka

Illalla naapurinrouva ehdottikin, että lähdetään perjantaipäiväksi lasten kanssa ulkoilemaan Niihamaan. Meidän likat lähtivät ihme kiukulla matkaan, mutta ajan kanssa innostuivat varsinkin järven jäällä olevista potkukelkoista. Eihän heitä meinannut saada sieltä pois. Arkipäivänä olimme ainoat jäällä ja potkukelkkoja piisasi lainattavaksi. Eri kokoonpanoilla potkuttelimme, kunnes piti päästä ylös majan viereen napakelkkailemaan.

Välillä sulateltiin posket Niihaman majalla ja juotiin mehut sekä teet, maisteltiin makkaraa ja pullaa. Siitä saikin niin paljon virtaa, etten saanut tyttöjä enää lähtemään majalta. Naapurin lapsetkin jo lähtivät päiväunihommiin, mutta meidän tytöt vasta pääsivät vauhtiin. Juoksivat taas potkukelkkailemaan, löysivät kottikärryt leikkeihin, laskivat pulkkamäkeä (joka on muuten aika hurja!). Minä fiilistelin neloskoon identtistä potkukelkkaa, jolla kuljin aina lapsuudessa koulumatkat ja kirjastoreissut, hain kaupasta maitoa. Potkuttelu on ihanaa!

niihamanmaja2 niihamanmaja+takka niihamanmaja+makkara niihamanmaja+donitsi niihamanmaja+lapset niihamanmaja+esla niihamanmaja+kotiliesi

Niihamassa voi pienellä alueella luistella, hiihtää, laskea mäkeä, napakelkkailla, paistaa omia makkaroita tai lämmitellä majassa herkkujen äärellä. Sinne alkaa tänään liikennöimään bussivuoro, joten jatkossa sukset kainaloon ja bussilla paikalle, jos ei omaa autoa ole. Saunaa saa vuokrata omallekin porukalle tai osallistua yleisiin vuoroihin (saunamaksu 4 euroa). Maja on auki aamusta iltamyöhään ja kuumaa mehua on tuotu myös ladunvarteen, joten halutessaan sen voi hörpätä sukset jalassa, kun muistaa kolikot ottaa taskunpohjalle. Majakin on käymisen arvoinen, mikä pysähtynyt tunnelma siellä onkaan vuoden 1983 Kotiliettä lukiessa!

Lainattavana on suksia, pulkkia, liukureita, potkukelkkoja ja vaikka mitä upeaa talvipäivää varten. Sunnuntaina ohjelmassa on huskyajelua järven jäällä, yksi kierros reessä maksaa 8 euroa, alle 4-vuotiaat pääsee ilmaiseksi ja ruokaakin saa ostaa tuona päivänä. Kaikkea kivaa siis tiedossa, suosittelen lämpimästi pirkanmaalaiset (ja tietysti kauempaakin tulevat) viettämään kivan talvipäivän Niihamassa!

niihamanmaja+napakelkka niihamanmaja+lyhty niihamanmaja+koira niihamanmaja+kissa niihamanmaja+kottikärryt

Minä lopulta kiskoin väsyneet lapset vähän väkisin autoon kolmen tunnin jälkeen ja lupasin, että isi tuo teidät aamulla tänne ja äiti menee hiihtämään. Toivotaan, että isi on samaa mieltä lauantaiaamun ohjelmasta! Mistään ei varmaankaan tule niin hyvä mieli, kuin lumessa pikkupakkasessa ulkoilusta!

Tuttu paikka sinulle? Onko tänään tiedossa ulkoilua? Nautinnollista talvipäivää joka iikalle!

P.S. Käyhän kurkkaamassa facebook-sivuilta ystävänpäivänarvonta, joka on vielä viikonlopun ajan auki!


Upea metsäelämys, joka kannattaa kokea!

0
0

pyhäpolku+suomenjouluvalo pyhäpolku+ikuri+veistos

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt! Kyllä, tämä biisi alkoi soida päässä, kun suuntasimme Ikurin metsiin. Nyt tunnustan, että kävin Ikurissa ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta pakko oli! Eri somekanavat, Aamulehti ja jopa Maikkarin Kymppiuutiset kehottivat suuntaamaan Ikuriin Pyhäpolulle, joten pakkohan se oli itsekin nähdä.

Virelän kahvion takaa Ikurin metsistä löytyykin palanen taikaa. Vapaaehtoisvoimin on saatu upea polku aikaiseksi metsään, eikä voi kuin ihmetellä, mitä sitä saakaan ilmaiseksi kokea Suomen luonnossa! Tukeakseen toimintaa polusta voi maksaa myös vapaaehtoisen maksun, mekin kiitimme maksulla upeasta elämyksestä.

Mitä Pyhäpolulta sitten löytyy? Upeita veistoksia, joihin jää on nostettu Näsijärvestä ja polku avattu helmikuun alussa. Kiitos upeiden talvikelien, se on pysynyt kasassa ja hienossa kunnossa! Suomen jouluvalot ovat hoitaneet veistosten valaistuksen ja ne muun muassa vaihtavat väriä – aika taianomaista varsinkin pimeän tullen! Paikassa soiva musiikki antaa oman säväyksensä elämykseen.

pyhäpolku+ikuri pyhäpolku+jääpenkki pyhäpolku+jääveistos pyhäpolku+ice

Sen lisäksi, että valaistuksen, patsaiden ja musiikin eteen on tehty hirveästi töitä, polku on peitetty matoin, eli siellä on kohtalaisen helppo kulkea ja matto vähentää liukastumisen riskiä. Heti pimeän tullen paikalla oli aika paljon porukkaa, valoisalla oli enemmän tilaa. Paikka on auki vuorokauden ympäri ja metsään on luotu ihana tunnelma musiikilla ja valoilla.

pyhäpolku+pöllö pyhäpolku+lapset pyhäpolku+enkeli

Me veimme Ikurin metsiin pääkaupunkiseudulta saapuneet kuopukset kummit ja sattumalta törmäsin metsässä entiseen työkaveriin, joka asuu nykyään Helsingissä. Hänetkin oli tuotu Helsingistä asti tutustumaan tähän Tampereen huikeaan talvinähtävyyteen, eli on tämä paikka kyllä löydetty!

Pyhäpolun ympäristössä voi viettää vaikka koko talvipäivän, sillä vierestä lähtee hiihtoladut ja löytyy myös luistelukenttä. Lämmitellä voi Virelän kahviossa, jossa myydään muun muassa vohveleita. Oli ihan hurjan hyvä savulohivohveli, jonka oli kehittänyt Pate Mustajärvi. Tuon vohvelin paistossa ei oltu rasvaa säästetty, se oli kyllä maukas, suosittelemme!

pyhäpolku+karhu pyhäpolku+jääpatenvohveli+virelä
Aikamoisia elämyksiä sitä voi saada ihan kotikaupungissaan, tulipa nyt käytyä ensi kertaa Ikurissa ja nähtyä tämä kaunis polku. Koko viikolle on luvattu kunnon pakkasia, eli suosittelen piipahtamaan nyt kun keliäkin on! Minä tuleva puunhalaaja viihdyn siis edelleen pihalla ja luontoelämyksissä, tämä oli todella kiva pieni ohjelmanumero viikonloppuun!

Oletko käynyt täällä tai nähnyt paikan uutisista? Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Viimeinen ja suurin Vuokatin pläjäys!

0
0

Olette varmaan huomanneet, että me olemme suhteellisen aktiivinen perhe. En edes tajunnut ennen viime vuoden Vuokatin lomaa, miten paljon nautimme kaikki lomasta, missä saa tehdä ja puuhata koko ajan ja ennen kaikkea – olla ulkona. Halusimme siis samaan paikkaan uudelleen, sillä keleistä riippuen piha-aktiviteetteja riittää ja Holiday Club Katinkullan kylpylä on vieressä. Ajatuksena oli myös, että saattaisimme käydä huonolla kelillä Superparkissa tai AngryBirds landissa, mutta vielä tänäkin vuonna jäivät testaamatta. Hyvä niin, se siis kertoo siitä, että kelit olivat kohdillaan.

Majoituimme taas paritaloihin Katinkulta Residenceen, jotka sijaitsevat S-marketin vieressä, hiihtolatujen vieressä, noin 1,5 kilometrin päässä kylpylästä. Täydellisen rauhallinen sijainti! Mökissä on oikeasti kaikki, mitä lapsiperhe kaivata saattaa – kuivauskaappi märille ulkoilukamoille, pyykinpesu- ja astianpesukone, hyvin laaja astiasto, säkkituoli (tytöt ihastuivat!), syöttötuoli, matkasänky, säilytystilaa jajaja. Mitään emme jääneet kaipaamaan. Nelihenkiselle perheelle tilaakin piisaa, kun makkareita on kolme ja vessojakin kaksi. Keittiössä oli kaikki leivänpaahtimesta vedenkeittimeen ja mikroon. Teimme siis ruokaa aina aikataulujen salliessa mökillä, mutta testasimme myös kylpylän ravintolat (Classic pizzan punajuuripizza oli varmaan paras syömäni pizza!). Sauna lämpeni usein ja takka sitäkin useammin. Oli ihanaa tuijottaa takkatulta rinteessä ja ladulla vietetyn päivän jälkeen!

vuokattivika+takkatuli vuokattivika+majoitus+televisio vuokattivika+majoitusvuokattivika+pyyhekauppalina

Mitä muuta sitten puuhasimme Vuokatissa kuin olimme rinteessä, huskysafarilla ja hiihtämässä? Uimme. Ihan hirveästi. Kuutena päivänä yhteensä. Tytöt vaan rakastivat sitä. Mies kävi uimassa matkaa kuntoaltaassa, tytöt leikkivät niin lastenaltaassa kuin isommissakin ja esikoinen oppi todella hyvin jo uimaan ja sukeltamaan. Eräänä päivänä veimme tytöt pariksi tunniksi kylpylän yläkerrasta löytyvään Lastenmaailmaan, maksulliseen lastenhoitoon, josta löytyy vaikka mitä. Silloin juoksimme -15 asteen pakkasessa pihalla olevaan savusaunaan ja paljuun, savusaunassa on ihan parhaat löylyt! No, niinhän siinä kävi, että haimme uikkarit päällä tytöt hoidosta ja kipitimme sinne uudelleen, kun vaativat. Suosittelen kokeilemaan!

vuokattivika+vesiliukumäki vuokattivika+taapero vuokattivika+ulkoallasvuokattivika+katinkulta+kylpylä vuokattivika+lastenmaailma

Katinkullassa järjestetään myös jumppia, mutta vain kerran jäi ”aikaa” käydä jumpalla hiihtohulluudelta ja kävin Les Millsin CXWorks-tunnilla. Lisäksi testasin saunajoogan, joka olikin aika idyllinen iltapäivän hetki. Reilu puoli tuntia kestänyt jooga tehtiin saunan lauteilla, venyteltiin ja tehtiin pilates-vatsoja ja katseltiin ikkunasta upeaa talviaurinkoa. Teki muuten hyvää kaiken muun lomassa!

Viimeisenä päivänä menimme vielä pulkkamäkeen, paras löytyy Vuokatin urheiluopiston vierestä. On muuten hyvä mäki ja otti mahasta! Matkalla pois mäestä bongasimme rinteiden alla, Hesburgerin alapuolella tubing-mäen, joka piti totta kai käydä kurkkimassa. Siellä pääsee kahdella eurolla laskemaan yhden mäen, muistaakseni kympillä tunnin tubing-rinkulalla. Laskutila on sisällä oleva half pipe ja ylös pääsee mattohissillä. Kaikki siis sisätiloissa. Hauska juttu tämäkin, kaikkea mahdollista sitä voisikin harrastaa!

vuokattivika+pulkkamäki+urheiluopisto vuokattivika+pulkkamäki+tytöt vuokattivika+pulkkamäkivuokattivika+saunajooga vuokattivika+cxworks vuokattivika+tubing

Kaikkea mahdollista löytyy siis niin sisältä kuin ulkoa, Vuokatti-tunnisteella voi blogista hakea muut lomaamme käsitelleet jutut. Täältä löydät elämykset huskysafarista, täältä laskettelukoulusta, täältä hiihtohulluudesta. Loma oli toinen noissa maisemissa ja kyllä halu jäi päästä taas uudelleen, nyt on elvytetty ne lautailu- ja hiihtoharrastukset! Meille sopi tällainen aktiiviloma todella hyvin, mutta ymmärrätte, että päivänä, kun olin ollut hiihtämässä, saunajoogassa, jumpassa ja perhe halusi uimaan, jäin jostain syystä yksin mökille illaksi. Tulipahan tehtyä, mutta kaikki oli niin kivaa!

Kuinka moni hiihtolomailee nyt? Onko Vuokatti tuttu paikka, missä itse talvilomailet?

*majoitus saatu puoleen hintaan, kylpylä saatu blogin kautta

Tasan kaksi vuotta pysäyttävästä päivästä.

0
0

Minä ajattelin kuulkaa, että tulen aivan täynnä tarmoa kotiin lomalta. Kyllä itse asiassa jollain tapaa olinkin ihan täynnä energiaa ja hyvää mieltä, mutta maanantaina huomasin, että kolme rinnepäivää, kuusi hiihtopäivää, kuusi uintipäivää, pulkkamäet, jumpat ja safarit painoivat kropassa. Purin vielä vauhdilla kaikki laukut ja pesin pyykit, tiistaina urakoin viikon sähköpostit pois ja osallistuin skype-keskusteluun ja samalla yritin napata taas kiinni siitä ajatuksesta, että olen arkisin yksin. Se vaatii vähän totuttelua.

On siis ollut hullu hoppu ja pari päivää ihan jäätävä väsymys, unettomuuskin hiipii aina mukaan kuvioon, kun tunnen, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Kyllä siitä toisesta aikuisesta on ihan järjetön apu arjessa, sen huomaa kun jää yksin. Lomalla kuviosta tippuu vielä pyykinpesut ja siivoilut, eli kaikki aika käytetään ulkoiluun, touhuun ja yhdessäoloon. Olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin lomalta palaaja, mieli laahaa vielä muualla ensimmäisen viikon ja haikeus on kova!

desigual+neuletakki+vuokatti desigual+knitweardesigual+knitwear+secondhand

Mutta. Sitten kolikon toinen kääntöpuoli. Minä rakastan touhuta ja puuhata lasten kanssa. Ja olen onnellinen kun jaksan ja pystyn. Tämä päivämäärä on nimittäin piirtynyt lähtemättömästi mieleeni kahden vuoden takaisten tapahtumien vuoksi. Niille, jotka eivät muista tai eivät olleet tuolloin vielä matkassa, kerron tiivistelmän.

Menin sairaalaan näytille verenvuodon takia raskausviikolla 33. En ollut enää hirveän huolissani, sillä tuo vaiva oli ollut mukana lähes koko odotuksen. Viikonloppuna olimme käyneet Disney on Ice-showssa ja matka oli ollut tuskainen, autossa istuminen teki sen, että maha oli kivikova koko ajan. No, sen jälkeen olo helpotti ja unohdin asian.

Tuolla sairaalakäynnillä lääkäri totesi tylysti, että tämä vauva on syntymässä, ei saa syntyä. Sinä menet suoraan osastolle ja saamaan kortisonipiikkejä, etkä saa liikkua. Järkytyin ihan hirveästi, itkin valtoimenaan paniikissa ja mies, joka odotti työpäivän kesken lounastunnilla sairaalan kahviossa esikoisen kanssa, viestitteli, että mikä tilanne. En muista tuosta hetkestä mitään. Seisoin käytävässä joku lappu kädessä, minua saatettiin osastolle, ehkä soitin (?) miehelle hysteerisen puhelun ja kerroin tilanteen. En edes muista, miten ratkaisimme sen päivän, sillä esikoinen oli kotihoidossa ja miehen oli tarkoitus palata töihin. Päässäni risteili kaiken maailman kauhukuvat ja sairaalassa olo oli hirveää.

Siitä alkoi päivä kerrallaan eläminen, täysi makaaminen, päivä kerrallaan sen keksiminen, kuka hoitaa esikoista. En pystynyt nukkumaan sairaalassa, minuun pistettiin jos jonkinmoista ainetta, kortisoni aiheutti ihan hirveät sivuoireet ja vähän väliä joku tuli ottamaan supistuskäyrää ja hoki ”oi voi voi, nämä ovat ihan synnytyssupistuksia, ei saisi olla”. Itkin silmät päästäni kuuden opiskelijan keskellä, joiden tutkimuskohde olin ja kuuntelin, kun lääkäri selitti, että tämä vauva voi syntyä milloin vain. Opiskelijat katselivat muualle ja vaikuttivat vaivaantuneilta, minä tunsin itseni esineeksi. Teki mieli kirkua.

Kun eräänä yönä itkin ääneen käytävässä, tuli toinen äiti luokseni ja kertoi olleensa jo viikkoja osastolla ja ymmärsi kuinka hirveää siellä olo on. Hän oli päässyt viikolle 32 ja toivoimme yhdessä viikkoja lisää. Kun tapasin hänet seuraavana päivänä, hän voipuneena ilmoitti, että vauva oli pitänyt leikata vain tunti keskustelumme jälkeen ulos. Toivoin parasta hänelle ja vauvalle. Yhdessä huoneessa oli äiti, jonka vauva syntyi viikolla 24. Tuo osasto oli jotenkin niin täynnä toivoa, epätoivoa, surua ja äitejä, jotka kulkivat surullisena käytävällä, että ajattelin kahdeksassa päivässä tulevani hulluksi.

desigual+pieces+vuokatti desigual+vuokatti
farkut LINDEX/ toppi NEO NOIR/ neuletakki DESIGUAL (second hand)/ kengät MUSTANG/ pipo PIECES

No, te tiedätte miten meidän tarinassa kävi. Päivä kerrallaan nitkutimme, oloni oli aivan hirveä ja tuntui monta viikkoa siltä, että hän syntyisi. Lopulta homma käynnistettiin viikolla 39 ja neiti lensi hetkessä pihalle. Itkin helpotusta, onnea ja kaikkea mahdollista.

Siksipä kiireen keskellä yritän muistaa aina raivata tilaa syliajalle, halauksille ja yhdessäololle. Sitä viime viikkomme oli täynnä. Tämä päivämäärä kaksi vuotta sitten pysäytti oman touhuamiseni niin rajusti ja pisti arvoja uuteen järjestykseen, etten sitä unohda. Olkoon kiire, se on ihanaa että saamme touhuta ja saamme touhuta yhdessä. Ja aina välillä pysähdytään. Yhtään aamuakaan en suostu ilman aamuhalia aloittamaan.

Halaan siis kuopusta tänään erikoisen lujaa. Niin kuin tuota toistakin. Hitsi että pienellä pitää olla kiire oppia kaikki aikaisin, mahassakaan ei meinannut malttaa.

Toivon oikein onnellista ja halauksia täynnä olevaa torstaita sinulle! Nämä lumikuvat muistuttavat ihanasta lomaviikosta yhdessä ja asu on sitä, mitä oli koko viikon – tukkaa en laittanut kertaakaan, pipo oli päässä jatkuvasti ja yleensä farkkujenkin tilalla toppahousut. Pyllyssä aina vähän lunta!

Mitä mielipiteitä asusta? Ovatko omat odotuksesi sujuneet hyvin? Oletko joutunut pelkäämään? 

P.S. KIITOS ihanista kommenteistanne blogisynttäripostaukseen! Arpaonni suosi tällä kertaa KIRSIÄ, voittajalle laitettu sähköpostia!

14 ja 17 vuotta taukoa – mitä sitten tapahtui?

0
0

Niin, sen kun tietäisi. Mutta niin kävi, että kiitos Vuokatin loman ja Wernerin laskettelukoulun, meidän perhe on tällä hetkellä hyvin hurahtanut talviurheilujuttuihin. Ensin motivaattorina toimi se, että käydään kokeilemassa ennen laskettelukoulua onko lapsella yhtään intoa. Oli ja laskettelukoulu oli todella hyvä ja into jäi. Sitten äiti innostui kaivamaan lautansa esiin ja harjoittelemaan taitojaan yli 14 vuoden lautailutauon jälkeen, Vuokatinrinteiden mattohissit auttoivat voittamaan kammon. Hissitouhu on tauon jälkeen melkein pahempaa kuin alastulo, mutta mattohississä seistiin lauta kainalossa – voiko helpompaa olla! Tosin oma laskemiseni oli lastenrinteitä ja hiljaista vauhtia, mutta sain kuitenkin tultua alas. Miehen lautailu olikin sitten aika paljon sujuvampaa.

vuokatti+lumilauta+vuokatinrinteet vuokatti+lumilauta+vuokatinrinne

Mutta sitten. Mikä meidät yllätti täysin, oli 1 v 10kk vanha taapero. Hän karjui vuokraamossa siskonsa lähtiessä laskettelukouluun, että missä minun sukset, missä minun kypärä! Huviksemme kysyimme, kuinka pientä monoa löytyy ja pienin oli koossa 24. Ei olisi tullut mieleenkään viedä pientä rinteeseen, mutta kun hän vaatimalla vaati. Niinpä siskon toisena laskettelupäivänä me veimme alle kaksivuotiaan suksille, mattohissillä ylös ja isänsä mietti, miten sen ikäisen kanssa tullaan alas. Eipä tarvinnut miettiä, sillä hän halusi tulla itse. Käänsi suksensa kuin luontaisesti lopussa auraan ja tuli yksinään alas. Olin totaalisen hämmästynyt. Se tyytyväinen ilme, mikä naamalla oli kun sai sukset ja huuto ”uudestaan”. Olimme ajatelleet lyhyttä könyämistä, sen sijaan taapero laski innoissaan lähes koko tunnin, minkä kamat olivat vuokralla. En edelleenkään pysty tätä hämmästelemättä kertomaan, olimme niin äimänä tästä itsenäisestä laskemisesta.

vuokatti+laskettelu+vuokatinrinteet vuokatti+taapero+laskettelu vuokatti+vuokatinrinteet+lapset

Joten siinä missä Vuokatinrinteiden testaus jäi viime vuonna yhteen parituntiseen, minkä mies oli yksin rinteessä, tänä vuonna viikossa ehti olla neljä rinnepäivää ja me kaikki tulimme alas. Viimeisellä kerralla pakkasta oli 16 astetta, joten vuorottelimme sen kanssa, kuka oli Hupilassa eli lastenleikkipaikassa rinteen alla. Siellä taapero viihtyi, kun keli meni vähän liian rapeaksi hälle. Hissilippu oli kivasti hinnoiteltu, muutaman helpon rinteen lipun sai 10 eurolla koko päiväksi ja lapset eivät tarvinneet lippua. Nämä rinteet piisasivat meille hyvin!

Viikko 5 on myös ihanteellinen loma-aika ”ruuhkien” puolesta, näette kuvistakin kuinka paljon niitä oli. Tilaa harjoitella ja laskea oli vaikka muille jakaa, enkä lakannut ihastelemasta rinteiden upeaa kuntoa ja rauhaa rinteessä. Hississä olin lähes aina yksin. Matkaa rinteille Katinkullan majoituksesta oli pari kilometriä, joten oli helppo piipahtaa vaikka se tuntikin rinteessä.

No, jos lautailusta oli 14 vuotta aikaa, niin mistä sitten 17 vuotta? Hiihtämisestä! Minä hiihdin aikoinaan ihan hirveästi, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sitten tuli vain stoppi. Muutto, työt, ulkomailla asuminen, aina joku syy. Lopulta ei ollut suksia. Esikoinen on tänä talvena innostunut hiihdosta tosissaan ja laskettelukoulun myötä myös hiihtomäet luonnistuivat hyvin. Arvaatte, mitä taapero sanoi kun näki siskonsa hiihtävän? MISSÄ MINUN SUKSET kuului taas. Hän sain jalkaansa kenkäsukset ja ensimmäisenä hiihtopäivänään Vuokatissa hiihti vaikka kuinka pitkään. Katinkullan lomalla oli ihanaa juuri se, että ladut lähtivät ovelta, ei tarvinnut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä. Reitit olivat upeassa kunnossa (monesti olen kärsinyt alamäessä rikki olevista laduista, mutta tuolla ei ollut koskaan sitä) ja reitit kylpylän lähellä tasaisia, joten lapset pärjäsivät hyvin.

vuokatti+hiihto+katinkulta+ladut vuokatti+hiihto+katinkulta vuokatti+taapero+hiihto vuokatti+katinkulta+latu vuokatti+hiihtoladut+katinkulta vuokatti+hiihtäjä

Lasten myötä siis minä lainasin äidiltäni sukset ja ajattelin kokeilla vähän hiihtoa. Kävi sitten niin, että hiihdin jokaisena lomapäivänä. Koska sukset olivat minulle vääränkokoiset, jouduin hiihtämään hartiavoimin ja kädet täristen, sillä ne menivät lähinnä taaksepäin. Mutta hiihdin silti. Kelit ja upeat ladut kutsuivat puoleensa niin. Lopulta innostuimme niin, että laitoimme lapset pariksi tunniksi Katinkullassa olevaan maksulliseen lastenmaailmaan ja lähdimme miehen kanssa kaksin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli iltapäivä, pakkasta 15 astetta, maisema oli hurjan kaunis ja me hiihdimme ekaa kertaa yhdessä. Ihana iltapäivä!

vuokatti+hiihto vuokatti+hiihtokuva

Mihin tämä kaikki sitten johti? Siihen, että tänään, laskiaissunnuntaina, olemme lähdössä päiväksi rinteeseen ja hiihtämään. Eilen oli suksitestaus Kaupissa ja minä kokeilin oikeankokoisia suksia – nauratti, kun huomasin miten dramaattinen ero on, kun sukset ovat oikeanlaiset. Päädyin siis suoraan XXL:n hankkimaan Fischerin karvasukset ja tänään toivottavasti niillä hiihtelen, ehkä tulen rinteestä välillä laudalla.

Kiitos siis lasten, mekin pääsimme taas takaisin näiden talviurheilulajien pariin. Kiitos osaksi Vuokatinloman ja mahtavien olosuhteiden, kiitos sen, että Tampereellakin on ollut näin upea talvi. Minä olen aivan into piukeana näistä lajeista, vuonna 1995 ostettu lauta pelittää mainiosti ja suksikaupoilla olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Tästä tekstistä tuli ihan huikean pitkä, mutta toivon, että saitte siitä inspiraatiota. Hiihto on aikamoinen välinelaji, mutta huomasin, että vaikka suksi lipsui sataan suuntaan, maisemat ja hyvät ladut sekä into veivät niin mukanaan, että hiihdin siitä huolimatta.

Nyt otetaan kaikki irti lopputalvesta, eikö? Innostaako itseäsi rinnelajit tai hiihto? Suosittelen lämpimästi elvyttämään harrastuksia, jos edelliskerroista on aikaa. Kyllä sitä vielä osaa!

Talvista laskiaissunnuntaita kaikille, pitäkää kivaa!

Niihama – talviparatiisi lähellä palveluita

0
0

Minä olen kyllä ihan vakuuttunut siitä, että alan joksikin puunhalaajaksi. En siis rehellisesti sanottuna ole ikinä tykännyt näin paljon ulkoilusta, kuin tänä talvena! Juokseminen, pulkkailu, hiihtäminen, lautailu, kaikki on ollut vain niin ihanaa ja pihalla voisi olla loputtomiin. No, osatekijänä varmasti sekin, että talvikelit ovat olleet täydellisemmät kuin pitkiin aikoihin, toisena tekijänä ”syytän” ikää ja lapsia. Sitä arvostaa ihan eri asioita kuin ennen!

Yksi talvihelmi kivenheiton päässä keskustan palveluista on Niihama, jota jossain postauksessa sivusinkin viime talvena. Toissapäivänä hiihdimme Niihaman majan ohi miehen kanssa ja siellä soi musiikki, lyhdyt paloivat pimeässä ja lenkkisauna lämpesi. Voi mikä fiilis! Olisin varmaan jäänyt siltä istumalta saunomaan, jos torstai ei olisi miesten saunavuoro, tiistai-iltana on sitten naisten sauna. Avantoonkin pääsee rohkeimmat piipahtamaan!

niihamanmaja1 niihamanmaja+sauna niihamanmaja+pulkkamäki niihamanmaja+potkukelkka

Illalla naapurinrouva ehdottikin, että lähdetään perjantaipäiväksi lasten kanssa ulkoilemaan Niihamaan. Meidän likat lähtivät ihme kiukulla matkaan, mutta ajan kanssa innostuivat varsinkin järven jäällä olevista potkukelkoista. Eihän heitä meinannut saada sieltä pois. Arkipäivänä olimme ainoat jäällä ja potkukelkkoja piisasi lainattavaksi. Eri kokoonpanoilla potkuttelimme, kunnes piti päästä ylös majan viereen napakelkkailemaan.

Välillä sulateltiin posket Niihaman majalla ja juotiin mehut sekä teet, maisteltiin makkaraa ja pullaa. Siitä saikin niin paljon virtaa, etten saanut tyttöjä enää lähtemään majalta. Naapurin lapsetkin jo lähtivät päiväunihommiin, mutta meidän tytöt vasta pääsivät vauhtiin. Juoksivat taas potkukelkkailemaan, löysivät kottikärryt leikkeihin, laskivat pulkkamäkeä (joka on muuten aika hurja!). Minä fiilistelin neloskoon identtistä potkukelkkaa, jolla kuljin aina lapsuudessa koulumatkat ja kirjastoreissut, hain kaupasta maitoa. Potkuttelu on ihanaa!

niihamanmaja2 niihamanmaja+takka niihamanmaja+makkara niihamanmaja+donitsi niihamanmaja+lapset niihamanmaja+esla niihamanmaja+kotiliesi

Niihamassa voi pienellä alueella luistella, hiihtää, laskea mäkeä, napakelkkailla, paistaa omia makkaroita tai lämmitellä majassa herkkujen äärellä. Sinne alkaa tänään liikennöimään bussivuoro, joten jatkossa sukset kainaloon ja bussilla paikalle, jos ei omaa autoa ole. Saunaa saa vuokrata omallekin porukalle tai osallistua yleisiin vuoroihin (saunamaksu 4 euroa). Maja on auki aamusta iltamyöhään ja kuumaa mehua on tuotu myös ladunvarteen, joten halutessaan sen voi hörpätä sukset jalassa, kun muistaa kolikot ottaa taskunpohjalle. Majakin on käymisen arvoinen, mikä pysähtynyt tunnelma siellä onkaan vuoden 1983 Kotiliettä lukiessa!

Lainattavana on suksia, pulkkia, liukureita, potkukelkkoja ja vaikka mitä upeaa talvipäivää varten. Sunnuntaina ohjelmassa on huskyajelua järven jäällä, yksi kierros reessä maksaa 8 euroa, alle 4-vuotiaat pääsee ilmaiseksi ja ruokaakin saa ostaa tuona päivänä. Kaikkea kivaa siis tiedossa, suosittelen lämpimästi pirkanmaalaiset (ja tietysti kauempaakin tulevat) viettämään kivan talvipäivän Niihamassa!

niihamanmaja+napakelkka niihamanmaja+lyhty niihamanmaja+koira niihamanmaja+kissa niihamanmaja+kottikärryt

Minä lopulta kiskoin väsyneet lapset vähän väkisin autoon kolmen tunnin jälkeen ja lupasin, että isi tuo teidät aamulla tänne ja äiti menee hiihtämään. Toivotaan, että isi on samaa mieltä lauantaiaamun ohjelmasta! Mistään ei varmaankaan tule niin hyvä mieli, kuin lumessa pikkupakkasessa ulkoilusta!

Tuttu paikka sinulle? Onko tänään tiedossa ulkoilua? Nautinnollista talvipäivää joka iikalle!

P.S. Käyhän kurkkaamassa facebook-sivuilta ystävänpäivänarvonta, joka on vielä viikonlopun ajan auki!

Upea metsäelämys, joka kannattaa kokea!

0
0

pyhäpolku+suomenjouluvalo pyhäpolku+ikuri+veistos

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt! Kyllä, tämä biisi alkoi soida päässä, kun suuntasimme Ikurin metsiin. Nyt tunnustan, että kävin Ikurissa ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta pakko oli! Eri somekanavat, Aamulehti ja jopa Maikkarin Kymppiuutiset kehottivat suuntaamaan Ikuriin Pyhäpolulle, joten pakkohan se oli itsekin nähdä.

Virelän kahvion takaa Ikurin metsistä löytyykin palanen taikaa. Vapaaehtoisvoimin on saatu upea polku aikaiseksi metsään, eikä voi kuin ihmetellä, mitä sitä saakaan ilmaiseksi kokea Suomen luonnossa! Tukeakseen toimintaa polusta voi maksaa myös vapaaehtoisen maksun, mekin kiitimme maksulla upeasta elämyksestä.

Mitä Pyhäpolulta sitten löytyy? Upeita veistoksia, joihin jää on nostettu Näsijärvestä ja polku avattu helmikuun alussa. Kiitos upeiden talvikelien, se on pysynyt kasassa ja hienossa kunnossa! Suomen jouluvalot ovat hoitaneet veistosten valaistuksen ja ne muun muassa vaihtavat väriä – aika taianomaista varsinkin pimeän tullen! Paikassa soiva musiikki antaa oman säväyksensä elämykseen.

pyhäpolku+ikuri pyhäpolku+jääpenkki pyhäpolku+jääveistos pyhäpolku+ice

Sen lisäksi, että valaistuksen, patsaiden ja musiikin eteen on tehty hirveästi töitä, polku on peitetty matoin, eli siellä on kohtalaisen helppo kulkea ja matto vähentää liukastumisen riskiä. Heti pimeän tullen paikalla oli aika paljon porukkaa, valoisalla oli enemmän tilaa. Paikka on auki vuorokauden ympäri ja metsään on luotu ihana tunnelma musiikilla ja valoilla.

pyhäpolku+pöllö pyhäpolku+lapset pyhäpolku+enkeli

Me veimme Ikurin metsiin pääkaupunkiseudulta saapuneet kuopukset kummit ja sattumalta törmäsin metsässä entiseen työkaveriin, joka asuu nykyään Helsingissä. Hänetkin oli tuotu Helsingistä asti tutustumaan tähän Tampereen huikeaan talvinähtävyyteen, eli on tämä paikka kyllä löydetty!

Pyhäpolun ympäristössä voi viettää vaikka koko talvipäivän, sillä vierestä lähtee hiihtoladut ja löytyy myös luistelukenttä. Lämmitellä voi Virelän kahviossa, jossa myydään muun muassa vohveleita. Oli ihan hurjan hyvä savulohivohveli, jonka oli kehittänyt Pate Mustajärvi. Tuon vohvelin paistossa ei oltu rasvaa säästetty, se oli kyllä maukas, suosittelemme!

pyhäpolku+karhu pyhäpolku+jääpatenvohveli+virelä
Aikamoisia elämyksiä sitä voi saada ihan kotikaupungissaan, tulipa nyt käytyä ensi kertaa Ikurissa ja nähtyä tämä kaunis polku. Koko viikolle on luvattu kunnon pakkasia, eli suosittelen piipahtamaan nyt kun keliäkin on! Minä tuleva puunhalaaja viihdyn siis edelleen pihalla ja luontoelämyksissä, tämä oli todella kiva pieni ohjelmanumero viikonloppuun!

Oletko käynyt täällä tai nähnyt paikan uutisista? Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Viimeinen ja suurin Vuokatin pläjäys!

0
0

Olette varmaan huomanneet, että me olemme suhteellisen aktiivinen perhe. En edes tajunnut ennen viime vuoden Vuokatin lomaa, miten paljon nautimme kaikki lomasta, missä saa tehdä ja puuhata koko ajan ja ennen kaikkea – olla ulkona. Halusimme siis samaan paikkaan uudelleen, sillä keleistä riippuen piha-aktiviteetteja riittää ja Holiday Club Katinkullan kylpylä on vieressä. Ajatuksena oli myös, että saattaisimme käydä huonolla kelillä Superparkissa tai AngryBirds landissa, mutta vielä tänäkin vuonna jäivät testaamatta. Hyvä niin, se siis kertoo siitä, että kelit olivat kohdillaan.

Majoituimme taas paritaloihin Katinkulta Residenceen, jotka sijaitsevat S-marketin vieressä, hiihtolatujen vieressä, noin 1,5 kilometrin päässä kylpylästä. Täydellisen rauhallinen sijainti! Mökissä on oikeasti kaikki, mitä lapsiperhe kaivata saattaa – kuivauskaappi märille ulkoilukamoille, pyykinpesu- ja astianpesukone, hyvin laaja astiasto, säkkituoli (tytöt ihastuivat!), syöttötuoli, matkasänky, säilytystilaa jajaja. Mitään emme jääneet kaipaamaan. Nelihenkiselle perheelle tilaakin piisaa, kun makkareita on kolme ja vessojakin kaksi. Keittiössä oli kaikki leivänpaahtimesta vedenkeittimeen ja mikroon. Teimme siis ruokaa aina aikataulujen salliessa mökillä, mutta testasimme myös kylpylän ravintolat (Classic pizzan punajuuripizza oli varmaan paras syömäni pizza!). Sauna lämpeni usein ja takka sitäkin useammin. Oli ihanaa tuijottaa takkatulta rinteessä ja ladulla vietetyn päivän jälkeen!

vuokattivika+takkatuli vuokattivika+majoitus+televisio vuokattivika+majoitusvuokattivika+pyyhekauppalina

Mitä muuta sitten puuhasimme Vuokatissa kuin olimme rinteessä, huskysafarilla ja hiihtämässä? Uimme. Ihan hirveästi. Kuutena päivänä yhteensä. Tytöt vaan rakastivat sitä. Mies kävi uimassa matkaa kuntoaltaassa, tytöt leikkivät niin lastenaltaassa kuin isommissakin ja esikoinen oppi todella hyvin jo uimaan ja sukeltamaan. Eräänä päivänä veimme tytöt pariksi tunniksi kylpylän yläkerrasta löytyvään Lastenmaailmaan, maksulliseen lastenhoitoon, josta löytyy vaikka mitä. Silloin juoksimme -15 asteen pakkasessa pihalla olevaan savusaunaan ja paljuun, savusaunassa on ihan parhaat löylyt! No, niinhän siinä kävi, että haimme uikkarit päällä tytöt hoidosta ja kipitimme sinne uudelleen, kun vaativat. Suosittelen kokeilemaan!

vuokattivika+vesiliukumäki vuokattivika+taapero vuokattivika+ulkoallasvuokattivika+katinkulta+kylpylä vuokattivika+lastenmaailma

Katinkullassa järjestetään myös jumppia, mutta vain kerran jäi ”aikaa” käydä jumpalla hiihtohulluudelta ja kävin Les Millsin CXWorks-tunnilla. Lisäksi testasin saunajoogan, joka olikin aika idyllinen iltapäivän hetki. Reilu puoli tuntia kestänyt jooga tehtiin saunan lauteilla, venyteltiin ja tehtiin pilates-vatsoja ja katseltiin ikkunasta upeaa talviaurinkoa. Teki muuten hyvää kaiken muun lomassa!

Viimeisenä päivänä menimme vielä pulkkamäkeen, paras löytyy Vuokatin urheiluopiston vierestä. On muuten hyvä mäki ja otti mahasta! Matkalla pois mäestä bongasimme rinteiden alla, Hesburgerin alapuolella tubing-mäen, joka piti totta kai käydä kurkkimassa. Siellä pääsee kahdella eurolla laskemaan yhden mäen, muistaakseni kympillä tunnin tubing-rinkulalla. Laskutila on sisällä oleva half pipe ja ylös pääsee mattohissillä. Kaikki siis sisätiloissa. Hauska juttu tämäkin, kaikkea mahdollista sitä voisikin harrastaa!

vuokattivika+pulkkamäki+urheiluopisto vuokattivika+pulkkamäki+tytöt vuokattivika+pulkkamäkivuokattivika+saunajooga vuokattivika+cxworks vuokattivika+tubing

Kaikkea mahdollista löytyy siis niin sisältä kuin ulkoa, Vuokatti-tunnisteella voi blogista hakea muut lomaamme käsitelleet jutut. Täältä löydät elämykset huskysafarista, täältä laskettelukoulusta, täältä hiihtohulluudesta. Loma oli toinen noissa maisemissa ja kyllä halu jäi päästä taas uudelleen, nyt on elvytetty ne lautailu- ja hiihtoharrastukset! Meille sopi tällainen aktiiviloma todella hyvin, mutta ymmärrätte, että päivänä, kun olin ollut hiihtämässä, saunajoogassa, jumpassa ja perhe halusi uimaan, jäin jostain syystä yksin mökille illaksi. Tulipahan tehtyä, mutta kaikki oli niin kivaa!

Kuinka moni hiihtolomailee nyt? Onko Vuokatti tuttu paikka, missä itse talvilomailet?

*majoitus ja kylpylä saatu blogin kautta


Tämän hetken pakkasihon suosikit

0
0

Ihoni on haastava ja sitä tylsempi hoidettava, mitä enemmän ikää. Tai en tiedä onko sen haastavampi kuin monella muullakaan, mutta on siinä monta ongelmakohtaa. Se alkaa lähestyä keski-ikää ja rypistyä. Se on saanut aimo annoksen ulkoilmaa ja aurinkoa vuosien aikana, on ohut, couperosaan vetävä ja hirvittävän kuiva. Siis saunominen, mitä rakastan yli kaiken on myös pahaksi iholleni, mutta eihän sitä nyt voi jättää tekemättä! Ihoni on hyvin kuiva ja ohut ja kaipaisi varsinkin talvella ihan hirveästi kosteutta, tuntuu ettei mikään riitä. Sen lisäksi erilaiset hormoniongelmat pamauttelevat siihen nyrkin kokoisia finnejä (no okei, ehkä nyt ei ihan), joita olen viimeisen viikon peittänyt mm. pitämällä tauotta pipoa päässä! Ja se tärkein ihonhoitoasia, veden juonti unohtuu aina! Juon niin paljon teetä, että skippailen sitten vettä, kun muuten pitäisi juosta koko ajan vessassa. Hölmöä.

Tällä hetkellä kuiva sisäilma kuivattaa meidän monen ihoa entisestään ja päätinkin vinkata teille talven ihonhoitosuosikeistani, joista olen löytänyt mahdollisimman paljon kosteutusta. En ole mikään superuskollinen ihonhoitotuotteiden käyttäjä, vaihtelen merkkiä ja tuotetta välillä vuodenaikojen mukaan, välillä hyvän tarjouksen osuessa kohdalle ja välillä haluan vain kokeilla jotain uutta.

Tämän hetken ykkösihastus ton kollageenia hyödyntävä hoitoneste, It’S SKINin tuote, jota laitan niin aamulla kuin illalla kasvoille. Ohjeissa sanotaan, että pari kolme tippaa riitää, mutta olen käyttänyt kolmasosapullon kahdessa viikossa. Kuiva naama, kaksi kertaa päivässä. Ja iho ei todellakaan kiristä yhtä pahasti. Ihan ehdoton tuote itselleni, ostin ihan puolivahingossa poistomyynnistä ja ihastuin. Tätä käytän varmasti ainakin koko talven ajan! Tuote ei tuoksu juuri millekään, imeytyy hetkessä eikä ole tahmea, eli on kaikin puolin miellyttävä.

Meikin alle on ykköstuote ollut siitä hetkestä kun sen käsiini sain Polaarin primer. En tiedä miten olen elänyt aiemmin ilman meikinpohjustusta, mutta tämä kosteuttaa, saa ihon tasaiseksi ja meikki pysyy paikallaan. Kohtalaisen tuoksuton tämäkin ja tulee kivassa sekä siistissä pumppupullossa.

Illalla hoitonesteen päälle pääsee Lumenen Lähde-yövoide. Lumenen tuotteet ovat vanhoja tuttuja, sillä niitä äitini on käyttänyt iät ja ajat ja niitä minäkin olen alkanut 1990-luvulla käyttää. Tällä hetkellä kuivan ihon Lähde sekä c-vitamiiniseerumit ovat Lumenelta suosikkejani, vähän se on kyllä karsiutunut kosmetiikastani nyt aikuisiällä! Ennen ei muuta kaapista löytynytkään!

Meikinpoistossa olen tykännyt hurjan paljon lokakuussa ostamastani luonnonkosmetiikan tuotteesta, Oilixian GUMMY meikinpoistosta. Kyllä, tuote on vähän kuin purkkaa, kun sitä ottaa käsiin. Se venyy ja paukkuu, mutta muuttuu aivan ihanaksi heti kun joukkoon sekoittaa vettä. Hyvin mieto tuoksu, luonnonkosmetiikkaa (huomaatte, että olen näiden suhteen vielä sekakäyttäjä) ja meikki lähtee tehokkaasti, eikä kuivata putsatessaan. Tuote samalla syväputsaa ihoa, kun meikki irtoaa.

Ja sitten! Se sisäinen kosteutus. Hassua, että siinä missä vesi tekee erittäin hyvää sisäisesti, kuivaa ihoa ei saisi läträtä vedellä, se kuivaa entisestään. Viimeinen suosikkini on sekin sisäisesti nautittava ihovitamiini. Nestemäinen ja yksittäispakattu Silicean vitamiini Beauty Shot. Se nautitaan sellaisenaan tai sekoitetaan esimerkiksi smoothieen. Minä olen ottanut sellaisenaan ja miettinyt, näyttääkö iho paremmalta, mutta ainakin hiukset ovat saaneet kuukaudessa elinvoimaa. Näitä pusseja on helppo ottaa matkalle mukaan muutamia, mutta samalla annan kyllä miinusta yksittäispakkauksista, tätä pitäisi saada kotiin ihan sellaisenaan. Ihan todella hyvä sisäinen kosteuttaja sen parhaan eli veden ohella.

Tällä kombolla olen mennyt talvikuukaudet ja lisännyt välillä mukaan naamion tai kokeillut jotain muuta yövoidetta, mutta näillä mennään nyt kohti kovempia pakkasia. Vielä pitäisi muistaa syödä sitä helokkiöljyä sisäisesti mitä kosmetologi suositteli, se vahvistaa ihoa sisältäpäin kestämään vaihtelevia kelejä.

Mielelläni kuulisin, mitkä ovat sinun täsmätuotteesi ihonhoidossa varsinkin, jos sielläkin on kuiva iho. Millä se kestää talven pakkasia ja kuivaa sisäilmaa? Oliko joukossa tuttuja tuotteita?

*Polaarin tuote sekä Silicean tuote saatu blogin kautta

P.S. Unohdin ihan täysin kertoa teille joulukuun asuäänestyksen voittajan! Ihan ykkösasu oli tämä pinkki-harmaa-asu, joka vei selkeästi eniten ääniä. Arpaonni puolestaan suosi Outia ja palkinto on lähtenyt postiin. Kiitos äänestäneille!

Viewing all 16 articles
Browse latest View live