Niin, sen kun tietäisi. Mutta niin kävi, että kiitos Vuokatin loman ja Wernerin laskettelukoulun, meidän perhe on tällä hetkellä hyvin hurahtanut talviurheilujuttuihin. Ensin motivaattorina toimi se, että käydään kokeilemassa ennen laskettelukoulua onko lapsella yhtään intoa. Oli ja laskettelukoulu oli todella hyvä ja into jäi. Sitten äiti innostui kaivamaan lautansa esiin ja harjoittelemaan taitojaan yli 14 vuoden lautailutauon jälkeen, Vuokatinrinteiden mattohissit auttoivat voittamaan kammon. Hissitouhu on tauon jälkeen melkein pahempaa kuin alastulo, mutta mattohississä seistiin lauta kainalossa – voiko helpompaa olla! Tosin oma laskemiseni oli lastenrinteitä ja hiljaista vauhtia, mutta sain kuitenkin tultua alas. Miehen lautailu olikin sitten aika paljon sujuvampaa.

Mutta sitten. Mikä meidät yllätti täysin, oli 1 v 10kk vanha taapero. Hän karjui vuokraamossa siskonsa lähtiessä laskettelukouluun, että missä minun sukset, missä minun kypärä! Huviksemme kysyimme, kuinka pientä monoa löytyy ja pienin oli koossa 24. Ei olisi tullut mieleenkään viedä pientä rinteeseen, mutta kun hän vaatimalla vaati. Niinpä siskon toisena laskettelupäivänä me veimme alle kaksivuotiaan suksille, mattohissillä ylös ja isänsä mietti, miten sen ikäisen kanssa tullaan alas. Eipä tarvinnut miettiä, sillä hän halusi tulla itse. Käänsi suksensa kuin luontaisesti lopussa auraan ja tuli yksinään alas. Olin totaalisen hämmästynyt. Se tyytyväinen ilme, mikä naamalla oli kun sai sukset ja huuto ”uudestaan”. Olimme ajatelleet lyhyttä könyämistä, sen sijaan taapero laski innoissaan lähes koko tunnin, minkä kamat olivat vuokralla. En edelleenkään pysty tätä hämmästelemättä kertomaan, olimme niin äimänä tästä itsenäisestä laskemisesta.

Joten siinä missä Vuokatinrinteiden testaus jäi viime vuonna yhteen parituntiseen, minkä mies oli yksin rinteessä, tänä vuonna viikossa ehti olla neljä rinnepäivää ja me kaikki tulimme alas. Viimeisellä kerralla pakkasta oli 16 astetta, joten vuorottelimme sen kanssa, kuka oli Hupilassa eli lastenleikkipaikassa rinteen alla. Siellä taapero viihtyi, kun keli meni vähän liian rapeaksi hälle. Hissilippu oli kivasti hinnoiteltu, muutaman helpon rinteen lipun sai 10 eurolla koko päiväksi ja lapset eivät tarvinneet lippua. Nämä rinteet piisasivat meille hyvin!

Viikko 5 on myös ihanteellinen loma-aika ”ruuhkien” puolesta, näette kuvistakin kuinka paljon niitä oli. Tilaa harjoitella ja laskea oli vaikka muille jakaa, enkä lakannut ihastelemasta rinteiden upeaa kuntoa ja rauhaa rinteessä. Hississä olin lähes aina yksin. Matkaa rinteille Katinkullan majoituksesta oli pari kilometriä, joten oli helppo piipahtaa vaikka se tuntikin rinteessä.

No, jos lautailusta oli 14 vuotta aikaa, niin mistä sitten 17 vuotta? Hiihtämisestä! Minä hiihdin aikoinaan ihan hirveästi, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sitten tuli vain stoppi. Muutto, työt, ulkomailla asuminen, aina joku syy. Lopulta ei ollut suksia. Esikoinen on tänä talvena innostunut hiihdosta tosissaan ja laskettelukoulun myötä myös hiihtomäet luonnistuivat hyvin. Arvaatte, mitä taapero sanoi kun näki siskonsa hiihtävän? MISSÄ MINUN SUKSET kuului taas. Hän sain jalkaansa kenkäsukset ja ensimmäisenä hiihtopäivänään Vuokatissa hiihti vaikka kuinka pitkään. Katinkullan lomalla oli ihanaa juuri se, että ladut lähtivät ovelta, ei tarvinnut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä. Reitit olivat upeassa kunnossa (monesti olen kärsinyt alamäessä rikki olevista laduista, mutta tuolla ei ollut koskaan sitä) ja reitit kylpylän lähellä tasaisia, joten lapset pärjäsivät hyvin.

Lasten myötä siis minä lainasin äidiltäni sukset ja ajattelin kokeilla vähän hiihtoa. Kävi sitten niin, että hiihdin jokaisena lomapäivänä. Koska sukset olivat minulle vääränkokoiset, jouduin hiihtämään hartiavoimin ja kädet täristen, sillä ne menivät lähinnä taaksepäin. Mutta hiihdin silti. Kelit ja upeat ladut kutsuivat puoleensa niin. Lopulta innostuimme niin, että laitoimme lapset pariksi tunniksi Katinkullassa olevaan maksulliseen lastenmaailmaan ja lähdimme miehen kanssa kaksin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli iltapäivä, pakkasta 15 astetta, maisema oli hurjan kaunis ja me hiihdimme ekaa kertaa yhdessä. Ihana iltapäivä!

Mihin tämä kaikki sitten johti? Siihen, että tänään, laskiaissunnuntaina, olemme lähdössä päiväksi rinteeseen ja hiihtämään. Eilen oli suksitestaus Kaupissa ja minä kokeilin oikeankokoisia suksia – nauratti, kun huomasin miten dramaattinen ero on, kun sukset ovat oikeanlaiset. Päädyin siis suoraan XXL:n hankkimaan Fischerin karvasukset ja tänään toivottavasti niillä hiihtelen, ehkä tulen rinteestä välillä laudalla.

Kiitos siis lasten, mekin pääsimme taas takaisin näiden talviurheilulajien pariin. Kiitos osaksi Vuokatinloman ja mahtavien olosuhteiden, kiitos sen, että Tampereellakin on ollut näin upea talvi. Minä olen aivan into piukeana näistä lajeista, vuonna 1995 ostettu lauta pelittää mainiosti ja suksikaupoilla olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Tästä tekstistä tuli ihan huikean pitkä, mutta toivon, että saitte siitä inspiraatiota. Hiihto on aikamoinen välinelaji, mutta huomasin, että vaikka suksi lipsui sataan suuntaan, maisemat ja hyvät ladut sekä into veivät niin mukanaan, että hiihdin siitä huolimatta.

Nyt otetaan kaikki irti lopputalvesta, eikö? Innostaako itseäsi rinnelajit tai hiihto? Suosittelen lämpimästi elvyttämään harrastuksia, jos edelliskerroista on aikaa. Kyllä sitä vielä osaa!

Talvista laskiaissunnuntaita kaikille, pitäkää kivaa!

Minä olen kyllä ihan vakuuttunut siitä, että alan joksikin puunhalaajaksi. En siis rehellisesti sanottuna ole ikinä tykännyt näin paljon ulkoilusta, kuin tänä talvena! Juokseminen, pulkkailu, hiihtäminen, lautailu, kaikki on ollut vain niin ihanaa ja pihalla voisi olla loputtomiin. No, osatekijänä varmasti sekin, että talvikelit ovat olleet täydellisemmät kuin pitkiin aikoihin, toisena tekijänä ”syytän” ikää ja lapsia. Sitä arvostaa ihan eri asioita kuin ennen!

Yksi talvihelmi kivenheiton päässä keskustan palveluista on Niihama, jota jossain postauksessa sivusinkin viime talvena. Toissapäivänä hiihdimme Niihaman majan ohi miehen kanssa ja siellä soi musiikki, lyhdyt paloivat pimeässä ja lenkkisauna lämpesi. Voi mikä fiilis! Olisin varmaan jäänyt siltä istumalta saunomaan, jos torstai ei olisi miesten saunavuoro, tiistai-iltana on sitten naisten sauna. Avantoonkin pääsee rohkeimmat piipahtamaan!

Illalla naapurinrouva ehdottikin, että lähdetään perjantaipäiväksi lasten kanssa ulkoilemaan Niihamaan. Meidän likat lähtivät ihme kiukulla matkaan, mutta ajan kanssa innostuivat varsinkin järven jäällä olevista potkukelkoista. Eihän heitä meinannut saada sieltä pois. Arkipäivänä olimme ainoat jäällä ja potkukelkkoja piisasi lainattavaksi. Eri kokoonpanoilla potkuttelimme, kunnes piti päästä ylös majan viereen napakelkkailemaan.

Välillä sulateltiin posket Niihaman majalla ja juotiin mehut sekä teet, maisteltiin makkaraa ja pullaa. Siitä saikin niin paljon virtaa, etten saanut tyttöjä enää lähtemään majalta. Naapurin lapsetkin jo lähtivät päiväunihommiin, mutta meidän tytöt vasta pääsivät vauhtiin. Juoksivat taas potkukelkkailemaan, löysivät kottikärryt leikkeihin, laskivat pulkkamäkeä (joka on muuten aika hurja!). Minä fiilistelin neloskoon identtistä potkukelkkaa, jolla kuljin aina lapsuudessa koulumatkat ja kirjastoreissut, hain kaupasta maitoa. Potkuttelu on ihanaa!

Niihamassa voi pienellä alueella luistella, hiihtää, laskea mäkeä, napakelkkailla, paistaa omia makkaroita tai lämmitellä majassa herkkujen äärellä. Sinne alkaa tänään liikennöimään bussivuoro, joten jatkossa sukset kainaloon ja bussilla paikalle, jos ei omaa autoa ole. Saunaa saa vuokrata omallekin porukalle tai osallistua yleisiin vuoroihin (saunamaksu 4 euroa). Maja on auki aamusta iltamyöhään ja kuumaa mehua on tuotu myös ladunvarteen, joten halutessaan sen voi hörpätä sukset jalassa, kun muistaa kolikot ottaa taskunpohjalle. Majakin on käymisen arvoinen, mikä pysähtynyt tunnelma siellä onkaan vuoden 1983 Kotiliettä lukiessa!

Lainattavana on suksia, pulkkia, liukureita, potkukelkkoja ja vaikka mitä upeaa talvipäivää varten. Sunnuntaina ohjelmassa on huskyajelua järven jäällä, yksi kierros reessä maksaa 8 euroa, alle 4-vuotiaat pääsee ilmaiseksi ja ruokaakin saa ostaa tuona päivänä. Kaikkea kivaa siis tiedossa, suosittelen lämpimästi pirkanmaalaiset (ja tietysti kauempaakin tulevat) viettämään kivan talvipäivän Niihamassa!

Minä lopulta kiskoin väsyneet lapset vähän väkisin autoon kolmen tunnin jälkeen ja lupasin, että isi tuo teidät aamulla tänne ja äiti menee hiihtämään. Toivotaan, että isi on samaa mieltä lauantaiaamun ohjelmasta! Mistään ei varmaankaan tule niin hyvä mieli, kuin lumessa pikkupakkasessa ulkoilusta!

Tuttu paikka sinulle? Onko tänään tiedossa ulkoilua? Nautinnollista talvipäivää joka iikalle!

P.S. Käyhän kurkkaamassa facebook-sivuilta ystävänpäivänarvonta, joka on vielä viikonlopun ajan auki!

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt! Kyllä, tämä biisi alkoi soida päässä, kun suuntasimme Ikurin metsiin. Nyt tunnustan, että kävin Ikurissa ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta pakko oli! Eri somekanavat, Aamulehti ja jopa Maikkarin Kymppiuutiset kehottivat suuntaamaan Ikuriin Pyhäpolulle, joten pakkohan se oli itsekin nähdä.

Virelän kahvion takaa Ikurin metsistä löytyykin palanen taikaa. Vapaaehtoisvoimin on saatu upea polku aikaiseksi metsään, eikä voi kuin ihmetellä, mitä sitä saakaan ilmaiseksi kokea Suomen luonnossa! Tukeakseen toimintaa polusta voi maksaa myös vapaaehtoisen maksun, mekin kiitimme maksulla upeasta elämyksestä.

Mitä Pyhäpolulta sitten löytyy? Upeita veistoksia, joihin jää on nostettu Näsijärvestä ja polku avattu helmikuun alussa. Kiitos upeiden talvikelien, se on pysynyt kasassa ja hienossa kunnossa! Suomen jouluvalot ovat hoitaneet veistosten valaistuksen ja ne muun muassa vaihtavat väriä – aika taianomaista varsinkin pimeän tullen! Paikassa soiva musiikki antaa oman säväyksensä elämykseen.

Sen lisäksi, että valaistuksen, patsaiden ja musiikin eteen on tehty hirveästi töitä, polku on peitetty matoin, eli siellä on kohtalaisen helppo kulkea ja matto vähentää liukastumisen riskiä. Heti pimeän tullen paikalla oli aika paljon porukkaa, valoisalla oli enemmän tilaa. Paikka on auki vuorokauden ympäri ja metsään on luotu ihana tunnelma musiikilla ja valoilla.

Me veimme Ikurin metsiin pääkaupunkiseudulta saapuneet kuopukset kummit ja sattumalta törmäsin metsässä entiseen työkaveriin, joka asuu nykyään Helsingissä. Hänetkin oli tuotu Helsingistä asti tutustumaan tähän Tampereen huikeaan talvinähtävyyteen, eli on tämä paikka kyllä löydetty!

Pyhäpolun ympäristössä voi viettää vaikka koko talvipäivän, sillä vierestä lähtee hiihtoladut ja löytyy myös luistelukenttä. Lämmitellä voi Virelän kahviossa, jossa myydään muun muassa vohveleita. Oli ihan hurjan hyvä savulohivohveli, jonka oli kehittänyt Pate Mustajärvi. Tuon vohvelin paistossa ei oltu rasvaa säästetty, se oli kyllä maukas, suosittelemme!

Aikamoisia elämyksiä sitä voi saada ihan kotikaupungissaan, tulipa nyt käytyä ensi kertaa Ikurissa ja nähtyä tämä kaunis polku. Koko viikolle on luvattu kunnon pakkasia, eli suosittelen piipahtamaan nyt kun keliäkin on! Minä tuleva puunhalaaja viihdyn siis edelleen pihalla ja luontoelämyksissä, tämä oli todella kiva pieni ohjelmanumero viikonloppuun!

Oletko käynyt täällä tai nähnyt paikan uutisista? Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Olette varmaan huomanneet, että me olemme suhteellisen aktiivinen perhe. En edes tajunnut ennen viime vuoden Vuokatin lomaa, miten paljon nautimme kaikki lomasta, missä saa tehdä ja puuhata koko ajan ja ennen kaikkea – olla ulkona. Halusimme siis samaan paikkaan uudelleen, sillä keleistä riippuen piha-aktiviteetteja riittää ja Holiday Club Katinkullan kylpylä on vieressä. Ajatuksena oli myös, että saattaisimme käydä huonolla kelillä Superparkissa tai AngryBirds landissa, mutta vielä tänäkin vuonna jäivät testaamatta. Hyvä niin, se siis kertoo siitä, että kelit olivat kohdillaan.

Majoituimme taas paritaloihin Katinkulta Residenceen, jotka sijaitsevat S-marketin vieressä, hiihtolatujen vieressä, noin 1,5 kilometrin päässä kylpylästä. Täydellisen rauhallinen sijainti! Mökissä on oikeasti kaikki, mitä lapsiperhe kaivata saattaa – kuivauskaappi märille ulkoilukamoille, pyykinpesu- ja astianpesukone, hyvin laaja astiasto, säkkituoli (tytöt ihastuivat!), syöttötuoli, matkasänky, säilytystilaa jajaja. Mitään emme jääneet kaipaamaan. Nelihenkiselle perheelle tilaakin piisaa, kun makkareita on kolme ja vessojakin kaksi. Keittiössä oli kaikki leivänpaahtimesta vedenkeittimeen ja mikroon. Teimme siis ruokaa aina aikataulujen salliessa mökillä, mutta testasimme myös kylpylän ravintolat (Classic pizzan punajuuripizza oli varmaan paras syömäni pizza!). Sauna lämpeni usein ja takka sitäkin useammin. Oli ihanaa tuijottaa takkatulta rinteessä ja ladulla vietetyn päivän jälkeen!

Mitä muuta sitten puuhasimme Vuokatissa kuin olimme rinteessä, huskysafarilla ja hiihtämässä? Uimme. Ihan hirveästi. Kuutena päivänä yhteensä. Tytöt vaan rakastivat sitä. Mies kävi uimassa matkaa kuntoaltaassa, tytöt leikkivät niin lastenaltaassa kuin isommissakin ja esikoinen oppi todella hyvin jo uimaan ja sukeltamaan. Eräänä päivänä veimme tytöt pariksi tunniksi kylpylän yläkerrasta löytyvään Lastenmaailmaan, maksulliseen lastenhoitoon, josta löytyy vaikka mitä. Silloin juoksimme -15 asteen pakkasessa pihalla olevaan savusaunaan ja paljuun, savusaunassa on ihan parhaat löylyt! No, niinhän siinä kävi, että haimme uikkarit päällä tytöt hoidosta ja kipitimme sinne uudelleen, kun vaativat. Suosittelen kokeilemaan!

Katinkullassa järjestetään myös jumppia, mutta vain kerran jäi ”aikaa” käydä jumpalla hiihtohulluudelta ja kävin Les Millsin CXWorks-tunnilla. Lisäksi testasin saunajoogan, joka olikin aika idyllinen iltapäivän hetki. Reilu puoli tuntia kestänyt jooga tehtiin saunan lauteilla, venyteltiin ja tehtiin pilates-vatsoja ja katseltiin ikkunasta upeaa talviaurinkoa. Teki muuten hyvää kaiken muun lomassa!

Viimeisenä päivänä menimme vielä pulkkamäkeen, paras löytyy Vuokatin urheiluopiston vierestä. On muuten hyvä mäki ja otti mahasta! Matkalla pois mäestä bongasimme rinteiden alla, Hesburgerin alapuolella tubing-mäen, joka piti totta kai käydä kurkkimassa. Siellä pääsee kahdella eurolla laskemaan yhden mäen, muistaakseni kympillä tunnin tubing-rinkulalla. Laskutila on sisällä oleva half pipe ja ylös pääsee mattohissillä. Kaikki siis sisätiloissa. Hauska juttu tämäkin, kaikkea mahdollista sitä voisikin harrastaa!

Kaikkea mahdollista löytyy siis niin sisältä kuin ulkoa, Vuokatti-tunnisteella voi blogista hakea muut lomaamme käsitelleet jutut. Täältä löydät elämykset huskysafarista, täältä laskettelukoulusta, täältä hiihtohulluudesta. Loma oli toinen noissa maisemissa ja kyllä halu jäi päästä taas uudelleen, nyt on elvytetty ne lautailu- ja hiihtoharrastukset! Meille sopi tällainen aktiiviloma todella hyvin, mutta ymmärrätte, että päivänä, kun olin ollut hiihtämässä, saunajoogassa, jumpassa ja perhe halusi uimaan, jäin jostain syystä yksin mökille illaksi. Tulipahan tehtyä, mutta kaikki oli niin kivaa!

Kuinka moni hiihtolomailee nyt? Onko Vuokatti tuttu paikka, missä itse talvilomailet?

*majoitus ja kylpylä saatu blogin kautta

Ihoni on haastava ja sitä tylsempi hoidettava, mitä enemmän ikää. Tai en tiedä onko sen haastavampi kuin monella muullakaan, mutta on siinä monta ongelmakohtaa. Se alkaa lähestyä keski-ikää ja rypistyä. Se on saanut aimo annoksen ulkoilmaa ja aurinkoa vuosien aikana, on ohut, couperosaan vetävä ja hirvittävän kuiva. Siis saunominen, mitä rakastan yli kaiken on myös pahaksi iholleni, mutta eihän sitä nyt voi jättää tekemättä! Ihoni on hyvin kuiva ja ohut ja kaipaisi varsinkin talvella ihan hirveästi kosteutta, tuntuu ettei mikään riitä. Sen lisäksi erilaiset hormoniongelmat pamauttelevat siihen nyrkin kokoisia finnejä (no okei, ehkä nyt ei ihan), joita olen viimeisen viikon peittänyt mm. pitämällä tauotta pipoa päässä! Ja se tärkein ihonhoitoasia, veden juonti unohtuu aina! Juon niin paljon teetä, että skippailen sitten vettä, kun muuten pitäisi juosta koko ajan vessassa. Hölmöä.

Tällä hetkellä kuiva sisäilma kuivattaa meidän monen ihoa entisestään ja päätinkin vinkata teille talven ihonhoitosuosikeistani, joista olen löytänyt mahdollisimman paljon kosteutusta. En ole mikään superuskollinen ihonhoitotuotteiden käyttäjä, vaihtelen merkkiä ja tuotetta välillä vuodenaikojen mukaan, välillä hyvän tarjouksen osuessa kohdalle ja välillä haluan vain kokeilla jotain uutta.

Tämän hetken ykkösihastus ton kollageenia hyödyntävä hoitoneste, It’S SKINin tuote, jota laitan niin aamulla kuin illalla kasvoille. Ohjeissa sanotaan, että pari kolme tippaa riitää, mutta olen käyttänyt kolmasosapullon kahdessa viikossa. Kuiva naama, kaksi kertaa päivässä. Ja iho ei todellakaan kiristä yhtä pahasti. Ihan ehdoton tuote itselleni, ostin ihan puolivahingossa poistomyynnistä ja ihastuin. Tätä käytän varmasti ainakin koko talven ajan! Tuote ei tuoksu juuri millekään, imeytyy hetkessä eikä ole tahmea, eli on kaikin puolin miellyttävä.

Meikin alle on ykköstuote ollut siitä hetkestä kun sen käsiini sain Polaarin primer. En tiedä miten olen elänyt aiemmin ilman meikinpohjustusta, mutta tämä kosteuttaa, saa ihon tasaiseksi ja meikki pysyy paikallaan. Kohtalaisen tuoksuton tämäkin ja tulee kivassa sekä siistissä pumppupullossa.

Illalla hoitonesteen päälle pääsee Lumenen Lähde-yövoide. Lumenen tuotteet ovat vanhoja tuttuja, sillä niitä äitini on käyttänyt iät ja ajat ja niitä minäkin olen alkanut 1990-luvulla käyttää. Tällä hetkellä kuivan ihon Lähde sekä c-vitamiiniseerumit ovat Lumenelta suosikkejani, vähän se on kyllä karsiutunut kosmetiikastani nyt aikuisiällä! Ennen ei muuta kaapista löytynytkään!

Meikinpoistossa olen tykännyt hurjan paljon lokakuussa ostamastani luonnonkosmetiikan tuotteesta, Oilixian GUMMY meikinpoistosta. Kyllä, tuote on vähän kuin purkkaa, kun sitä ottaa käsiin. Se venyy ja paukkuu, mutta muuttuu aivan ihanaksi heti kun joukkoon sekoittaa vettä. Hyvin mieto tuoksu, luonnonkosmetiikkaa (huomaatte, että olen näiden suhteen vielä sekakäyttäjä) ja meikki lähtee tehokkaasti, eikä kuivata putsatessaan. Tuote samalla syväputsaa ihoa, kun meikki irtoaa.

Ja sitten! Se sisäinen kosteutus. Hassua, että siinä missä vesi tekee erittäin hyvää sisäisesti, kuivaa ihoa ei saisi läträtä vedellä, se kuivaa entisestään. Viimeinen suosikkini on sekin sisäisesti nautittava ihovitamiini. Nestemäinen ja yksittäispakattu Silicean vitamiini Beauty Shot. Se nautitaan sellaisenaan tai sekoitetaan esimerkiksi smoothieen. Minä olen ottanut sellaisenaan ja miettinyt, näyttääkö iho paremmalta, mutta ainakin hiukset ovat saaneet kuukaudessa elinvoimaa. Näitä pusseja on helppo ottaa matkalle mukaan muutamia, mutta samalla annan kyllä miinusta yksittäispakkauksista, tätä pitäisi saada kotiin ihan sellaisenaan. Ihan todella hyvä sisäinen kosteuttaja sen parhaan eli veden ohella.

Tällä kombolla olen mennyt talvikuukaudet ja lisännyt välillä mukaan naamion tai kokeillut jotain muuta yövoidetta, mutta näillä mennään nyt kohti kovempia pakkasia. Vielä pitäisi muistaa syödä sitä helokkiöljyä sisäisesti mitä kosmetologi suositteli, se vahvistaa ihoa sisältäpäin kestämään vaihtelevia kelejä.

Mielelläni kuulisin, mitkä ovat sinun täsmätuotteesi ihonhoidossa varsinkin, jos sielläkin on kuiva iho. Millä se kestää talven pakkasia ja kuivaa sisäilmaa? Oliko joukossa tuttuja tuotteita?

*Polaarin tuote sekä Silicean tuote saatu blogin kautta

P.S. Unohdin ihan täysin kertoa teille joulukuun asuäänestyksen voittajan! Ihan ykkösasu oli tämä pinkki-harmaa-asu, joka vei selkeästi eniten ääniä. Arpaonni puolestaan suosi Outia ja palkinto on lähtenyt postiin. Kiitos äänestäneille!